Anything for you

25.

Avaan varovasti silmäni ja huomaan tuijottavani valkoista kattoa. Kuulen ympäriltäni tasaista puheensorinaa ja muistan, mitä Liam teki minulle. Helvetin kusipää.

Liamilla ei ole mitään oikeutta päättää minun asioistani. Hän ei kunnioita kenenkään tahtoa ja toimii aina vain oman päänsä mukaan. Hän voi olla aivan varma, että en tule ihan heti leppymään.

Katson varovasti ympärilleni, koska en halua vielä kenenkään huomaavan, että olen hereillä. Tuijotan hämmentyneenä valkoisia istuimia ja pieniä ympyränmuotoisia ikkunoita. Minä olen lentokoneessa!

Liam ja Nicholas siis oikeasti huumasivat ja raahasivat minut lentokoneeseen ilman lupaani. Sekin rikkoo varmasti monia lakeja. Ehkä minun pitäisi alkaa pitämään kirjaa kaikista rikoksista, joita he ovat tehneet tänä aikana, kun olen ollut heidän kanssaan. Sillä riittäisi ainakin pituutta.

Huomaan nyt Liamin, joka istuu viereisessä tuolissa. Hän näyttää olevan syvässä unessa, enkä näe ympärilläni ketään muuta. Muut koneessa istuvat varmaankin toisella puolella lentokonetta.

Mietin hetken aikaa, että potkaisisin tai löisin Liamia, mutta sitten joutuisin juttelemaan hänen kanssaan. Olen ennemmin vielä hetken aikaa ihan vain itsekseni ja nautin Liam-vapaasta ajasta.

Mitenköhän Carter reagoi lähtööni? Hän ei olisi varmaan päästänyt minua lähtemään ihan näin pian, mutta olen kuitenkin täällä, eli hän ei ole joko huomannut lähtöäni, tai sitten nuo kaksi älykääpiötä onnistuivat jotenkin saamaan minut mukaansa Carterista huolimatta.

Minut on laitettu istumaan tuoliin epämukavaan asentoon ja niskani ovat aivan jumissa. En usko, että Liamilla ja Nicholaksella on mitään sitä vastaan, että jaloittelen hieman. Minua ei ole sidottu tuoliin, joten avattuaan turvavyön, nousen varovasti seisomaan.

Luon nopean katseen Liamiin, mutta hän jatkaa nukkumista, onneksi. En ole vielä valmis juttelemaan hänen kanssaan niin kuin sivistyneet ihmiset. Keskustelumme voisi päättyä käsirysyyn. Tai sitten saisin päähäni jotain ei niin viisasta, joka aiheuttaisi vain minulle itselleni haittaa. Ei olisi ensimmäinen kerta.

En oikeastaan tiedä, pitäisikö minun olla vain Liamille vihainen. Hän oli se, joka huumasi minut, mutta Nicholas oli myös hänen mukanaan. Ehkä minun pitäisi selvittää hänen osallisuutensa kaappaamiseeni, ennen kuin teen liian nopeita johtopäätöksiä.

Lähden kävelemään hitaasti lentokoneessa. Kuulen hiljaista puhetta koneen etuosasta. Nicholas ja muu miehistö on varmaan siellä. Päätän siis lähteä kävelemään vastakkaiseen suuntaan, jossa kukaan ei näe minua. Koneen nimittäin jakaa kahteen osaan vaalea verho. Sellainen, joita näkee elokuvissa erottavan bisnesluokan tavallisten matkustajien luokasta.

En ole ikinä ymmärtänyt, kuinka joku on valmis maksamaan niin suuria summia istuinpaikasta. Rahat voisi käyttää paljon fiksumminkin. Vaikkapa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

Kuulen yhtäkkiä ääniä takaani. Liam liikehtii levottomasti unissaan ja näyttää siltä, kuin saattaisi herätä minä hetkenä hyvänsä. Juoksen vaistonvaraisesti koneen takaosaan ja lukittaudun siellä olevaan vessaan.

Painan korvani vessan ovea vasten ja yritän parhaani mukaan kuulostella, mitä lentokoneessa tapahtuu. Aluksi en erota mitään muuta, kuin koneessa kuuluvan huminan, mutta sitten erotan Liamin äänen.

"Nicholas! Onks Thea siellä?"

"Mitä?"

"Thea ei oo täällä. Mä heräsin just äsken ja Theaa ei näy missään. Onks se tullut sinne?"

"Ei. Kukaan ei ole tullut koneen etuosaan nousun jälkeen. Tarkistitko vessan?"

Paska. Siinä meni mahdollisuuteni olla poissa Liamin luota. Ja myös Nicholaksen.