Anything for you

9.

"Tarvitsetko apua tavaroidesi kanssa?" Pudistan päätäni. "Kyllä mä pärjään. Ja kiitti vielä kaikesta."

Scott hymyilee ja avaa minulle oven. Scott on siis lääkäri, joka on hoitanut minua ollessani sairaalassa. Tai oikeastaan yhtiön sairasosastolla. Hän on se lääkäri, joka puhui Nicholaksen kanssa, kun esitin nukkuvani. Scott on oikeasti ihan huipputyyppi! Olemme jutelleet kaikesta mahdollisesta, yhtiötä ja sen toimintaa lukuun ottamatta. Hän on 41-vuotias, minkä sain selville yhdestä monista keskusteluistamme, ja hän oli Nicholaksen isän hyvä ystävä, minkä vuoksi hän suostui tulemaan apuun.

En ole nähnyt Nicholasta sen jälkeen, kun heräsin ja juttelimme hetken aikaa. Scottin mukaan hänellä on ollut paljon kiireitä, jonka vuoksi hän ei ole ehtinyt käymään luonani. Ei sillä, että se minua haittaisi, mutta minusta tuntuu, että keskustelumme jäi viimeksi kesken ja en halua, että välimme ovat omituiset, kun näemme seuraavan kerran.

"Ei sinun tarvitse kiittää yhtään mistään. Tein vain työtäni." Tuhahdan ja halaan Scottia. "Kyllä sä tiiät mitä mä tarkotan. Nähdäänhän me vielä?" Astun huoneesta ulos ja odotan Scottin vastausta. "Totta kai. Minä varmaan pyörin täällä suuren osan ajasta. Voit tulla juttelemaan milloin vain."

Nyökkään ja huikkaan vielä viimeisen kerran heipat. Scott vilkuttaa minulle takaisin ja sulkee sitten oven. Kävelen yhtiön käytäviä pitkin omaan huoneistooni. Scott neuvoi minulle reitin moneen kertaan ja pääsen huoneistoon ongelmitta.

Suljen huoneistoni oven ja lasken tavarani tuolille. Huone näyttää samalta kuin aikaisemminkin, lukuun ottamatta suuria paketteja huoneen nurkassa. Menen pakettejen luo ja tajuan niiden olevan eri vaatekaupoista. Tilaamani vaatteet! Niiden on täytynyt saapua ollessani sairasosastolla.

Avaan ensimmäisen paketin, jossa on useita erilaisia housuja aina farkuista collegehousuihin. En jaksa käydä niitä kummemmin läpi ja siirryn seuraavaan pakettiin. Siellä on toistakymmentä paitaa.

Siirryn aina seuraavaan pakettiin, kunnes olen avannut jokaisen. Istun tällä hetkellä keskellä suurta vaatepinoa. En ole ikinä ollut kovin järjestelmällinen, joten vaatteiden viikkaaminen ei kuulu vahvuuksiini.

Siirrän vaatekasan huoneen nurkkaan. Voin sitten myöhemmin viikata, tai no kaappiin rytyssä tunkeminen on varmaankin lähempänä totuutta, ne vaatekaappiin.

Olen juuri istumassa sängylleni, kun kuulen ovelta ääniä. Aivan kuin joku yrittäisi avata oven avainkortilla. Kuka on tulossa huoneeseeni, ja miksi ihmeessä hän ei vain koputa oveen niin kuin normaalit ihmiset tekevät?

Siirryn oven taakse piiloon. Tiedän, se on hieman lapsellista, mutta vietin juuri monta päivää sairasosastolla, enkä ole menemässä sinne ihan heti uudestaan. Ties kuka hiippari oven takana on. Hänellä voi olla vaikka se mukanaan.

Ei sairasosastolla olemisessa siis mitään vikaa ollut. Scott oli erittäin ystävällinen ja mukava, kuten myös muu henkilökunta. Mutta en halua päätyä sinne uudelleen näin lyhyen ajan sisällä.

Ovenkahva painuu alas ja ovi aukeaa pienen naksahduksen saattelemana. Näen mustat kengät, jotka kuuluvat miehelle, ja hänellä on päällään valkoinen kauluspaita ja mustat puvunhousut. Hei...hänen hiuksissaan on jotain tuttua. Ne ovat tummanruskeat ja hieman ylikasvaneet. Olen aivan varmasti nähnyt tuon miehen aikasemmin jossakin.

Painaudun seinää vasten ja yritän hengittää mahdollisimman huomaamattomasti. Missä ihmeessä olen nähnyt hänet? Hetkinen! Thea olet idiootti! Sehän on Nicholas! Mutta miksi ihmeessä hän on minun huoneessani, ja miksi hän ei vain koputtanut niin kuin normaalit ihmiset tekevät?

Nicholas sulkee oven takanaan. Jos hän nyt kääntyy katsomaan taakseen, hän ei voi olla huomaamatta minua. Hän ei kuitenkaan onnekseni käänny, vaan jatkaa kohti sänkyäni. Hän vilkaisee ehkä hiukan ihmeissään isoa vaatepinoa huoneeni nurkassa, ja istahtaa sitten sängylleni.