Anything for you

1.

"Thea Jones, voisitteko osoittaa ennemmän huomiota tänne taululle, missä opetus tapahtuu, sen sijaan, että tuijotatte koko tunnin ikkunasta ulos" Kaikkien huomio kääntyi minuun. Olin uppoutunut omiin ajatuksiini. Hemmetti. Että pitikin olla tuollainen nirppanokka opettajana. "Olen pahoillani" vastasin viaton hymy huulillani. Vastaukseni näytti riittävän opettajalle, ja hän jatkoi paasaamista toisesta maailmansodasta.

Minulla ei ollut mitään hajua, mistä opettaja tarkalleen ottaen oli puhunut koko tunnin ajan. Ajattelin tämän illan bileitä, jotka järjestettäisiin Amyn kotona. Mikekin oli tulossa ja hän oli pyytänyt koko lätkäjoukkueen mukaan. Amy oli suunnitellut bileitä jo kauan, ja jotenkin hän oli saanut suostuteltua minut mukaan. Minulla ei siis ole mitään bileiden järjestämistä vastaan, mutta en haluaisi mennä itse bileisiin.

Vilkaisen Amyn ja Miken suuntaan. He istuvat käsi kädessä paripulpetissa. Amy kirjoittaa muistiinpanoja kynä sauhuten, kun taas Mike tuijottaa Amya. Tunnen pienen kateuden pistoksen sydämessäni. Olen totta kai onnellinen heidän puolestaan, ja mielestäni he olisivat voineet ruveta seurustelemaan jo paljon aikaisemmin. Jo 12-vuotiaana olin huomannut, kuinka he katsoivat toisiaan, silmät täynnä rakkautta, mutta vasta viime vuonna Mike oli tehnyt aloitteen ja pyytänyt Amyä treffeille. Loppu onkin historiaa, niin kuin on tapana sanoa.

Amy huomaa tuijotukseni ja virnistää iloisesti. Näytän hänelle kieltä, ja Amy pyöräyttää silmiään ja hymyilee. "Jaahas, oppitunti onkin päättynyt. Lukekaa kirjasta seuraava kappale" sanoo opettaja, jonka nimeä en millään saa päähäni. Neiti Smith? Vai oliko se sittenkin Johnson? Samantekevää. Kerään tavarani pöydältä. Kiiruhdan ulos luokasta Miken ja Amyn perässä. "Vitsit Thea, toi oli jo kolmas kerta tänään, kun opettaja huomauttaa sulle tunnilla jostain" Katson Mikea ja hymyilen. "Jep. Tais olla uus ennätys" tokaisen ja jatkan kävelyä.

Pian saavumme ulko-oville, ja Mike avaa meille oven. "Voi kiitos, kulta" Amy sanoo ja virnistää heti perään. Amy ja Mike tietävät, että en voi sietää tuollaista söpöilyä, joten aina tilaisuuden tullen he lepertelevät toisilleen. "Hankkikaa huone" tuhahdan. Amy hihittää kommentilleni. "Hei, moneltas ne bileet alkokaan?" Mike kysyy. "Mike, sä et voi olla tosissas. Me ollaan käyty tää läpi jo sata kertaa. Bileet alkaa seiskalta. Thea tulee auttaan mua jo aikasemmin. Mielellään suoraan koulusta" Amy sanoo ja katsoo minua koiranpentuilmeellään. "Joojoo, mähän lupasin jo" vastaan nauraen. "Meidän pitää kiirehtiä, Thea. Muuten me ei ehditä järjestään kaikkea valmiiks. Mun pitää vielä imuroida koko talo." Amy murehtii aina kaikesta ja kaikista. Se on samaan aikaan yksi hänen parhaimpia ja ärsyttäviä puoliaan. Amy on aina valmis lohduttamaan tarpeen tullen, mutta hän myös yliajattelee joka ikisen asian. "No mennään sit reippaasti" vastaan. Huikkaan Mikelle heipat, ja Amy halaa Mikea pikaisesti. Sitten suuntaamme Amyn talolle.

                                            ***

"Amyy, missä ne muovikupit on?" huudan keittiöstä. Saavuttuamme Amyn talolle en ole ehtinyt hengähtää hetkeksikään. Imuroimme yhdessä koko talon, jonka jälkeen Amy täytti tiskikoneen, jonka aikana minä keräsin Amyn koiran jätökset ulkoa. Hyi. Koiran Amy oli vienyt hoitoon tädilleen tekosyynä se, että hän ei ehtisi hoitaa sitä opiskelun vuoksi. Tuollaisia hetkinä olen onnellinen, että sijaisperheelläni ei ole lemmikkejä.

Ensimmäisessä sijaisperheessäni oli kaksi kissaa. Toinen oli kokonaan musta ja toinen valkoinen. Olen tällä hetkellä seitsemännessä sijaisperheessä, mutta en onneksi ole joutunut vaihtamaan koulua kertaakaan. Toronto on aika iso kaupunki, joten olen aina pysynyt lähellä samaa asuinaluetta.

"Ne muovikupit on siellä vasemmanpuoleisimmassa alalaatikossa!" Amy huutaa yläkerrasta. Hän on laittautumassa juhlia varten. Olemme olleet tehokkaita, joten olemme tehneet kaiken laittautumista lukuun ottamatta. "Okei, kiitti" Avaan laatikon ja otan muovikupit pois pakkauksesta. Sitten asettelen ne pöydälle. Katson aikaansaannostamme tyytyväisenä. Juomat on laitettu keskellä keittiötä olevalle sarakkeelle ja muovikupit on niiden vieressä. Amy on tilannut pitopalvelusta pientä naposteltavaa, jotka on laitettu ruokapöydälle. Alkoholia meillä ei ole ollenkaan, ja olemme käskeneet vieraita tuomaan omat alkoholilliset juomat, jos he niitä haluavat.

Kävelen rappuset yläkertaan. Amy seisoo vessassa kihartamassa ruskeita hiuksiaan peilin edessä. "Kaikki on nyt valmista" kerron Amylle. "Amy vastaa kohottamatta katsettaan kihartimesta "Okei, jes. Ala laittautuun" Olen juuri avaamassa suuni protestoidakseni, mutta Amy ehtii ensin. "Thea, mä oon valinnut sulle kolme ihanaa asua, joista sä valitset sun mielestä parhaan. Mä tiiän, että bileet ei oo sun juttus, mutta voisiks sä tän kerran ees yrittää?" Amy katsoo minua anovasti, enkä voi muuta kun myöntyä. "Okei, tän kerran. Mutta mä kuittaan tällä viidet seuraavat bileet, ettäs tiedät" vastaan naurahtaen. Amy katsoo minua, silmät ilosta loistaen. "Kiitos! Mutta nyt sun täytyy mennä pukeen" Käännyn kohti ovea ja tuhahdan mennessäni.

Amy on jättänyt kolme mekkoa sängylle. Yhden vaaleanpunaisen, mustan ja keltaisen. Keltaisen mekon kaula-aukko on aivan liian suuri ja vaaleanpunainen mekko on aivan liian lyhyt, joten päädyn mustaan mekkoon. Riisun vaatteeni ja sovitaan mekkoa. Se sopii täydellisesti, mikä yllättää minut, koska olen Amyä melkein kymmenen senttimetriä pidempi. No, mekko on varmaan suunniteltu kaiken pituisille. Menen peilin eteen ja katson mekkoa tarkemmin. Siinä on ohuet olkaimet ja v-mallinen kaula-aukko. Mekko yltää reisieni puoleenväliin, ja vaikka se on vartalonmyötäinen, se ei kiristä mistään.

Huomaan sängyn edessä mustat korkokengät ja laitan ne jalkaan. Sitten suuntaan Amyn meikkipussille. Olimme sopineet jo aikaisemmin, että saan käyttää hänen meikkejään. Sipaisen nopeasti ripsiväriä ripsiini ja peitän tummat silmänaluseni. Sitten laitan huulirasvaa, koska huuleni tarvitsevat sitä kipeästi. Tiedän, olen varsinainen meikkiguru.

Katson kelloa, joka on puoli seitsemän. Bileet alkavat siis puolen tunnin päästä. Toivottavasti meno ei ylly liian kovaksi, koska en todellakaan halua siivota kenenkään oksennuksia tai joutua selittelemään rikkinäisiä tavaroita Amyn vanhemmille. Olimme siis sopineet, että jään yöksi, ja Amyn vanhemmat tietävät sen myös. Toivotaan parasta.

Moi kaikki! Sori, että tässä luvussa ei oikein tapahtunut mitään. Mä halusin vähän pohjustaa tätä tarinaa, ennen kun alkaa tapahtua😉 Ens luvussa tapahtuu enemmän, lupaan🤞🏻Mä en vielä tiedä, kuinka pitkiä lukuja mä kirjotan, mutta alkuun varmaan vähän lyhyempiä. Kertokaa mielipiteenne ja antakaa palautetta😊