Anything for you

15.

Havahdun hereille sikeästä unesta ja katson ympärilleni. Huomaan olevani omassa huoneessani yhtiössä. Tuntuu oudolta herätä taas täältä. Mutta mihin minä heräsin?

Kuulostelen hetken aikaa ympäristöäni, jolloin kuulen koputuksen ovelta. Taisin herätä koputukseen. Kuka tahansa oven takana on haluaa näköjään kovasti nähdä minut, koska hän on odottanut jo jonkin aikaa. Eikä hän lähtenyt pois, vaikka en heti avannutkaan ovea.

Könyän sängystä ylös ja suuntaan ovelle yövaatteissani. Toivottavasti oven takana ei ole ketään täysin vierasta ihmistä, koska en antaisi tällä pukeutumisella kovin hyvää ensivaikutelmaa itsestäni. En kuitenkaan jaksa kaivaa sotkuisesta vaatekaapistani mitään muutakaan päälle pantavaa, joten tämä saa nyt luvan kelvata.

Tempaisen oven auki ja tuijotan varmaankin erittäin väsyneen ja nuutuneen näköisenä aina niin yhtä upeaa Nicholasta. Hänellä on mukanaan valkoinen kori, jossa on ruokaa ja astioita sekä kainalossaan tarjotin. Mitä ihmettä hän meinaa tehdä niillä, ja miksi hän tuli minun huoneeseeni?

"Hei! Voinko tulla sisään?"

"No sä käytännössä omistat yhtiön, eli sä omistat tän huoneiston, joten sun ei kai oikeestaan tarvii ees kysyä lupaa."

Nicholas katsoo minua kulmat kohollaan ja seisoo yhä käytävällä. Hänellä ei ole aikomustakaan tulla sisään.

"Tuu sisään."

Nicholas naurahtaa hermostuneesti ja astuu kynnyksen yli huoneeseeni. Suljen oven hänen perässään ja jään tarkkailemaan Nicholasta. Hän seisoo sänkyni vieressä ja katsoo ympärilleen. Ehkä hän miettii, olenko tehnyt mitään huoneelle, sisustanut tai vastaavaa. Tai sitten hän etsii sopivaa paikkaa, johon laittaa yhä hänen sylissään olevat tavarat.

"Sä voit laskee ne tavarat vaikka tuohon sängylle. Tai odota hetki. Mä petaan sen ensin."

Asetan peiton suoraan ja tyynyt paikoilleen, jonka jälkeen vedän päiväpeiton niiden päälle.

"Noin."

Nicholas tuijottaa minua, mutta kääntää sitten katseensa maahan. Hän laskee tavarat varovasti sängyn päälle.

"Minä ajattelin, että me voisimme syödä yhdessä aamupalan. Toin mukanani kaikkea, mitä löysin keittiöstä."

Vilkaisen sängyn päällä olevia aamupalatarvikkeita. Nicholas on näköjään tyhjentänyt koko keittiön ruokien ja juomien määrän perusteella. Valkoisessa korissa on astioiden ja aterimien lisäksi vaikka mitä.

Aamupalan tuominen huoneeseeni on kyllä Nicholakselta aika mukavasti tehty. Sitä voisi jollain mittapuulla luokitella jopa romanttiseksi. Kukaan ei ole ennen tuonut minulle aamupalaa huoneeseen, saati sitten ihan sänkyyn asti.

"Sä tyhjensit näköjään koko keittiön ton ruokamäärät perusteella."

Nicholas naurahtaa ja hetken aikaa tuijotamme vain toisiamme silmiin. Sitten havahdun ja istuudun sängylle. Nicholas tekee samoin.

"No, mistä sinä haluaisit aloittaa?"

Tuijotan edelleen pää pyörällä kaikkia ruokia, joita Nicholas on tuonut ja nappaan suklaalla kuorrutetun croissantin. Nicholas tuijottaa minua huvittuneena.

"Mitä?"

"Aika terveellinen tapa aloittaa päivä."

"Hei, ihan vaan tiedoksi, mä aattelen just nimen omaan mun terveyttä. Katos, kun mä aloitan tällä croissantilla, niin mun verensokerit nousee. Ja sit mä jaksan syödä jotain terveellistä, jossa on paljon vitamiineja."