17.

918 42 6
                                    

Kuulen suihkun oven sulkeutuvan. Kurkistan varovasti hyppytornin päältä ja näen Liamin. Miksi ihmeessä hän on täällä?

En ollut paniikissani ehtinyt kunnolla ajattelemaan, kuka tulija mahtaisi olla, mutta Liam ei olisi tullut mieleeni missään tapauksessa. En sinänsä kuitenkaan ole yllättynyt, että tulija on Liam. Hän on varmaan Nicholaksen serkkuna saanut pääsyn allasosastolle. Tai sitten hän onnistui arvaamaan salasanan minun tavoin.

Liamilla on päällään mustat uimashortsit ja olallaan valkoinen pyyhe. Hän jättää pyyhkeen naulakkoon ja suuntaa kohti ulkona olevaa allasta. Hyvä. Ainakaan en jää ihan heti kiinni.

Odotan vielä hetken aikaa, että Liam on mennyt altaaseen ja lähden sitten varovasti kapuamaan alas tornista. Se ei tosin ole aivan yhtä helppoa kuin ylös kiipeäminen. Joudun keskittymään jokaisen askelman kohdalla, etten vahingossa aiheuta minkäänlaista ääntä, joka voisi kiinnittää Liamin huomion.

En tosin usko, että Liam välttämättä kertoisi Nicholakselle pienestä seikkailustani, vaikka hän huomaisikin minut. Heidän välinsä eivät vaikuttaneet kovin lämpimiltä ja Liamilla ei varmaan ole velvollisuutta raportoida liikkumisistani. Tai jos on, hän ei luultavasti noudata sitä.

Olen kavunnut melkein alas asti, kun huomaan, että Liam on tulossa pois altaasta. Voi paska. En ehdi millään kiivetä enää takaisin ylös ja matka suihkuhuoneen ovelle on liian pitkä. Teen siis jotain, mitä kuka tahansa samassa tilanteessa oleva tekisi, ja hyppään altaaseen.

Vesi tuntuu viileältä ja vaatteeni muuttuvat raskaaksi. Toivottavasti hypystäni ei aiheutunut isoa ääntä tai roiskeita. Pysyttelen pinnan alla niin kauan kuin jaksan pidättää hengitystäni, mikä ei ole kovin pitkään, ja nousen sitten varovasti pintaa kohti. En pysty pitämään silmiäni auki vedessä, varsinkaan uima-altaissa, joissa on klooria, joten en pystynyt veden alla katsomaan, onko Liam altaan vieressä.

Nousen pinnan yläpuolelle ja katson ympärilleni. Liamia ei näy missään. Lähtikö hän jo nyt pois? Minun ei tarvitse odottaa vastausta kovinkaan kauaa, kun kuulen puhetta takaani.

"Päätit sit mennä uimaan vaatteet päällä?"

Hitto. Liam huomasi minut. Käännyn kohti Liamia. Hän tuijottaa minua huvittuneena, vaaleat hiukset vettä valuen.

"No tää ei kieltämättä ollut suunnitelmissa. Mutta kun sä lähdit tuleen tuolta altaasta pois, ei mulla oikein ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin hypätä tähän altaaseen piiloon."

Osoitan ulos johtavaa allasta ja Liam vilkaisee sen suuntaan. Sitten hän naurahtaa.

"No, ei siitä paljoo hyötyä ollut. Mä näin sut samalla sekunnilla, kun mä tulin tosta ovesta sisään."

Nyt on minun vuoroni tuijottaa Liamin osoittamaa ovea, joka johtaa suihkuille. Hän siis näki minut koko ajan. Mutta miksi hän sitten odotti näinkin kauan, ennen kuin hän tuli luokseni? Ja miten ihmeessä hän näki minut heti tullessaan? Olin kuitenkin hyppytornissa.

Liam varmaan lukee ajatukseni, koska hän vastaa miettimään kysymykseeni.

"Tuolta ovelta näkee aika hyvin tuonne hyppytornin päälle. Olis kannattanut valita piilopaikka vähän paremmin."

"No ehkä joo. Mutta tuli katsos vähän kiire, kun kuuli yhtäkkiä, että joku on tulossa."

"Mitä sä muuten teet täällä? Ja kuinka sä pääsit tänne? Eikös tuohon hissiin tarvitse salasanan tai Nicholaksen päästäkseen ylös asti?"

Mietin hetken aikaa, mitä vastaisin. Voisin sanoa, että arvasin salasanan oikein, mutta sitten hän luultavasti kysyisi, mikä salasana sitten oli, enkä jostain syystä halua kertoa sitä Liamille. Se, että Nicholas on päättänyt laittaa minun nimeni ja ikäni salasanaksi on hänen oma asiansa, jota aion kysyä häneltä kylläkin myöhemmin. Vaikka jäänkin silloin kiinni.

Anything for youWhere stories live. Discover now