Anything for you

14.

Ovelta kuuluu koputus. Rikon nopeasti suudelman Nicholaksen kanssa ja katson häntä silmät suurina. En halua, että kukaan saa tietää suudelmastamme, vaikka se ei varmaankaan ole enää mahdollista, sillä Scottin ilme aikaisemmin ei jättänyt paljoa mietinnän varaan.

Nicholas tajuaa tilanteen ja katsoo minua hiukan kummissaan, mutta laskee minut kuitenkin takaisin sänkyyn. Pöyhin hieman hiuksiani, jotta oven takana oleva henkilö ei arvaa, mitä me olimme juuri tekemässä. Vilkaisen Nicholasta ja muistan sitten taas koputtajan olemassaolon. "Sisään!"

Ovi avautuu ja noin 20-vuotias mieshoitaja tulee sisään. "Hei! Mitenkäs täällä pärjäillään? Onko ollut minkäänlaisia uusia kipuja? Tarvitsetko särkylääkettä? Tai tekeekö sinulla mieli vaikkapa jotain ruokaa? Voin hakea sinulle ruokalasta kanapastaa, kokki tällä kertaa todella ylitti itsensä."

Yllätyn miehen puhetulvasta ja hymyilen hetken aikaa vain hölmistyneenä. "Vähän mua sattuu vatsaan. Mutta nälkä mulla ei vielä ole, niin ehkä mä maistan sitä kanapastaa vähän myöhemmin."

Hoitaja hymyilee minulle ja tuntuu huomaavan vasta sitten Nicholaksen. "Ai, terve herra River. Olisitteko te halunneet jotain? Vaikkapa kupin kahvia? Tai teetä?"

"En tarvitse mitään, kiitos vain. Jos tuot Thealle särkylääkettä ja lähdet nyt vaikkapa pois."

Katson tyrmistyneenä Nicholasta. Miksi ihmeessä hän vastasi miehelle noin töykeästi? Hän tekee vain työtään ja yritti olla ystävällinen. Hoitaja ei tunnu kuitenkaan loukkaantuvan tai edes huomaavan Nicholaksen tylyjä sanoja, vaan jatkaa hymyilemistään.

"Selvä, tuon sinulle särkylääkettä aivan tuossa tuokiossa. Nimeni on muuten Derrick. Voit tulla juttelemaan minulle, jos kaipaat juttuseuraa. Minut löytää yleensä täältä."

Hymyilen Derrickille. On kiva tietää, että yhtiössä on Scottin lisäksi joku muu, jonka kanssa voin jutella, vaikka olenhan minä lähiaikoina ollut aika paljon tekemisissä Nicholaksen kanssa, mutta en ole vielä kertaakaan jutellut hänen kanssaan normaaleista asioista.

Derrick kääntyy vielä katsomaan minua kohti, väläyttää leveän hymyn, jolloin näen hänen täydellisen valkoisen hammasrivistönsä, ja poistuu sitten huoneesta.

Muistan taas Nicholaksen töykeän käytöksen. Käännyn katsomaan Nicholasta.

"Miksi ihmeessä sä olit noin töykeä?"

"Mitä tarkoitat? Enhän minä mikään töykeä ollut."

Katson Nicholasta järkyttyneenä. Vai ei hän omasta mielestään ollut töykeä. Millä tavalla hän on sitten tottunut käyttäytymään, jos tuo ei kerran ollut hyvien käytöstapojen vastaista. Vai valehteleeko hän? Koska kuka tahansa ymmärtää, että Nicholaksen äskeinen käytös ei ollut normaalia.

"Mitä minä tarkoitan? No sä käytännössä heitit Derrickin ulos, vaikka hän teki vain työtään. Ja sit sä vääntelit sen omia sanoja."

"No sinä itse kohtelit häntä, kuin te olisitte tunteneet viisi vuotta, ja niistä viidestä vuodesta seurustelleet kaksi."

"Kuuntele itseäsi! Miten sulla tulee edes mieleen jotain tuollaista? Mä käyttäydyin yksinkertaisesti kohteliaasti ja ystävällisesti, miten normaalit ihmiset käyttäytyy, kun joku auttaa niitä, kysyy, miten ne voi, haluaisiko ne kenties jotain. Ja mitä seurusteluun tulee, mä en oo ikinä seurustellut kenenkään kanssa, ja mä en käyttäytyisi tuolla tavalla, jos me oltaisiin seurusteltu. Mä en tehnyt mitään väärää, mistä sä voisit mahdollisesti saada tuollaisen johtopäätöksen. Joten mieti kahteen kertaan, ennen kuin päästät jotain tuollaista suustasi."

"Ai et tehnyt mitään väärää? Sinä käytännössä flirttailit Derrickille. Ja kun ottaa huomioon äskeisen suutelusessiomme niin..."

Mitä ihmettä? Minä en todellakaan flirttaillut Derrickin kanssa. Miten Nicholas voi edes saada jotain tuollaista päähänsä?