After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 1:

Aikaisemmin Afterissa:

Ulkona alkaa sataa lunta heti kun käännyn moottoritielle joten minulta kestää yli puoli tuntia ajaa asuntolalle. Kaikki näyttää samalta kuin muistin, tietysti sillä siitä on vain viikko kun lähdin. Se tuntuu niin paljon pidemmältä ajalta. En huomioi ilkeää tuijotusta käytävän toisella puolella seisovalta tekoblondilta joka kerran huusi Harrylle kun hän läikytti vodkaa hänen ovensa eteen. Se ensimmäinen yö kun Harry nukkui kanssani huoneessani tuntuu niin etäiseltä, ajassa ei ole ollut järkeä sen jälkeen kun tapasin Harryn.
Kukaan ei avaa koputtaessani vanhaan oveeni. Tietenkään Tristan ei ole siellä, hän ei ole ikinä siellä. Hän viettää suurimman osan ajasta Stephin asunnolla eikä minulla ole aavistustakaan siitä missä se on. Ja vaikka olisikin niin menisinkö minä oikeasti sinne?
Juuri kun aion luovuttaa radikaalin suunnitelmani suhteen, mikä on siis käytännössä kytätä entistä kämppistäni, ohitan Blind Bob'sin, sen baarin jossa kävin kerran Tristanin kanssa. Huomatessani Niallin auton parkkipaikalla, käännyn itsekin sinne. Vedän syvään henkeä ennen kuin astun ulos autosta. Kylmä ilma polttelee sieraimissani.
Nainen tiskillä hymyilee minulle ja olen helpottunut huomatessani Stephin punaiset hiukset huoneen toisella puolella. Olisinpa vain tiennyt, mitä oli tulossa.

-------------------

Hermostuneisuus valtaa minut kun kävelen savunhajuisen baarin läpi. Miksi minä ajattelin että tämä olisi hyvä ajatus? Harry raivostuu minulle ja Tristan varmaan ajattelee minun olevan sekaisin.
"Louis mitä hemmettiä sä teet täällä?" Tristan kysyy ja vetää minut halaukseen.
"Mä.. no, mä etsin sua", sanon.
"Onko kaikki kunnossa? Vai tuliko sun vain ikävä?" hän nauraa.
"Mun vain tuli ikävä sua", päätän sanoa niin toistaiseksi.
"Mä en ole nähnyt sua ikuisuuksiin Louis, missä Harry on piilotellut sua?" Niall kiusaa ja halaa minua. Steph ilmestyy Tristanin taakse ja kietoo kätensä hänen vyötärölleen. Siitä miten Tristan nojaa selkänsä häntä vasten, päättelen että he ovat selvittäneet välinsä.
"Tule istumaan meidän kanssa, me ollaan toistaiseksi vaan tällä porukalla", Tristan hymyilee ja seuraan heitä kolmea heidän pöytäänsä. Toistaiseksi? Mietin tarkoittaako hän sitä, että Harry tulisi tänne pian?
Päätän olla kysymättä ja sen sijaan tilaan itselleni hampurilaisen ja ranskalaiset. En ole syönyt koko päivänä ja kello on jo yli kolme iltapäivällä.
"Mä pidän huolta siitä ettei siihen laiteta ketsuppia", tarjoilija nauraa ja kävelee takaisin keittiöön. Hän varmaankin muistaa minut viime kerrasta kun olin täällä ja Harry järjesti kohtauksen kun hampurilaisessani oli ketsuppia.
Nypin kynsiäni odottaessani tarjoilijan tuovan minulle kokikseni.
"Sä missasit helvetinmoiset bileet eilen Louis", Niall sanoo. Hän nostaa lasinsa huulilleen ja nielee loput jäljelläolevasta oluestaan.
"Niinkö?" hymyilen. Turhauttavin osa suhteessani Harryn kanssa on se, etten koskaan tiedä mitä saan kertoa ihmisille. Jos olisin normaalissa suhteessa, vastaisin, "Ai niinkö, meillä oli tosi hauskaa eilen hänen isänsä häissä", mutta koska suhteeni on kaukana normaalista, pysyn hiljaa.
"Joo, se oli tosi villiä. Me mentiin telakalle sen sijaan että me oltaisiin oltu veljeskunnan talolla. Siellä ei ole niin tarkkaa eikä meidän tarvinnut siivota", hän nauraa.
"Ai, asuuko Jace siellä?" yritän pitää äänensävyni neutraalina.
"Mitä? Ei, siellä on veneitä", hän nauraa ja jatkaa. "Mutta hän työskentelee siellä päivisin, hän asuu siinä lähellä."
"Ai.." Järsin pilliäni.
"Siellä oli jäätävän kylmää ja Steph tässä oli ihan kännissä ja hyppäsi sinne hemmetin kylmään veteen", Tristan tuhahtaa ja Steph näyttää hänelle leikkisästi keskisormea.
"Ei se ollut niin paha, mun keho muuttui tunnottomaksi sillä hetkellä kun mä osuin veteen", hän nauraa.
Minun ruokani ja Stephin kanansiivet tulevat ja samoin kierros olutta muille kolmelle.
"Ootko sä varma ettet sä halua olutta? Hän ei pyydä sua todistamaan sun ikää tai mitään", Niall kertoo.
"En mä, mun täytyy ajaa. Mutta kiitos."
"No, millainen sun uusi asuntolahuone on?" Tristan kysyy ja varastaa ranskiksen lautaseltani.
"Mun mikä?"
"Sun uusi asuntolahuone?" hän toistaa hitaasti.
"Ei mulla ole uutta asuntolahuonetta." Kertoiko Harry heille niin?
"Uh.. Kylläpäs on koska sä et enää asu samassa huoneessa mun kanssa. Kaikki sun tavarat oli poissa ja Harry sanoi että sä vaihdoit toiseen huoneeseen, koska sun äiti raivosi siitä tai jotain", hän nauraa.
"Harry ja mä muutettiin yhteiseen asuntoon", kerron heille. Minua ei kiinnosta miten paljon hän suuttuu minulle, mutta en aio valehdella. Olen raivostunut ja minua nolottaa että hän vieläkin piilottelee suhdettamme.
"Mitä?" Tristan, Steph ja Niall sanovat samaan aikaan.
"Joo, viime viikolla. Me muutettiin suunnilleen kahdenkymmenen minuutin päähän kampukselta", selitän.
Kaikki kolme katsovat minua kuin olisin kasvattanut toisen pään.
"Mitä?" kysyn tylysti.
"Ei mitään.. mä vaan.. vau.. en mä tiedä. Se tuli vaan valtavana yllätyksenä", Tristan sanoo.
"Miksi?" ärähdän. Tiedän ettei ole reilua suunnata vihaani Tristania kohtaan kun se on tarkoitettu Harrylle mutta en voi sille mitään.
"En mä tiedä, mä en vaan voi kuvitella Harryn asuvan kenenkään kanssa, siinä kaikki. Mä en tiennyt että teidän suhde on niin vakava. Mä vaan toivon että sä olisit kertonut mulle", hän sanoo rypistäen otsaansa.
Juuri kun aion kysyä häneltä mitä hän tarkoittaa sillä, Niallin ja Stephin katse käväisee ovella ja palaa sitten takaisin minuun. Kun käännyn ympäri Molly, Harry ja Jace seisovat ovenraossa. Harry ravistelee lunta hiuksistaan ja pyyhkii kenkiään olkimattoon. Käännyn nopeasti ympäri ja sydämeni laukkaa rinnassani. Täällä on meneillään liikaa asioita kerralla, Molly on Harryn kanssa mikä rehellisesti sanottuna ärsyttää minua niin paljon etten pysty edes sanomaan sitä, Jace on Harryn kanssa mikä hämmentää minua helvetisti, ja minä juuri kerroin Harryn kavereille että me asumme yhdessä.
"Louis", Harry sanoo vihaisella äänellä takaani. Käännyn katsomaan häntä ja hänen kasvonsa ovat vääristyneet vihasta. Hän yrittää hallita sitä, huomaan sen, mutta se on kiehumassa yli hetkenä minä hyvänsä.
"Mun täytyy puhua sulle", hän sanoo kiristettyjen hampaidensa välistä.
"Nyt heti?" vingahdan.
"Kyllä. Nyt", hän sanoo ja ottaa kiinni käsivarrestani. Nousen nopeasti seisomaan ja seuraan häntä pienen baarin nurkkaan.
"Mitä helvettiä sä teet täällä?" hän kysyy hiljaa, hänen kasvonsa lähellä omiani.
"Mä tulin viettämään aikaa Tristanin kanssa." Se ei ole vale, mutta ei varsinaisesti totuuskaan.
"Älä syötä mulle tota paskaa", hän sanoo ja hänellä on vaikeuksia pitää äänensä hiljaisena. Olemme jo kiinnittäneet useamman asiakkaan huomion.
"Sun täytyy lähteä", hän kertoo minulle.
"Anteeksi mitä?" varastan yhden hänen kuuluisista lausahduksistaan.
"Sun täytyy mennä kotiin."
"Kotiin minne? Mun uuteen asuntolahuoneeseen?" haastan. Väri katoaa hänen kasvoiltaan.
"Mä kerroin heille. Mä kerroin että me asutaan yhdessä, miten sä voit olla kertomatta? Tiedätkö sä miten typerältä se saa mut näyttämään? Mä luulin että me oltiin päästy yli siitä vaiheesta kun sä yrität pitää mut salaisuutena."
"En mä yrittänytkään", hän valehtelee.
"Mä olen kyllästynyt valehteluun ja salaisuuksiin Harry. Joka kerta kun mä ajattelen että meillä menee hienosti.."
"Mä oon pahoillani. Mä en yrittänyt pitää sitä salaisuutena, mä vaan odotin.." Harryn ajatukset tuntuvat olevan sekaisin. Pystyn melkein nähdä hänen käyvän sisäistä taistelua vihreiden silmiensä takana. Hän tutkii huonetta katseellaan kuumeisesti ja hänen paniikkinsa huolestuttaa minua.
"Mä en voi jatkaa tätä, kai sä tiedät sen?" kysyn.
"Joo.. mä tiedän", hän huokaisee ja vetää huulilävistyksensä hampaidensa väliin ja kuljettaa sormiaan kosteiden hiustensa läpi.
"Voidaanko me mennä kotiin ja puhua tästä?" Harry kysyy ja nyökkään. Alan seurata häntä takaisin pöytään jossa muut vielä istuvat.
"Me lähdetään", Harry ilmoittaa.
"Näin pian?" Jace virnistää. Huomaan Harryn hartioiden jännittyvän.
"Joo", hän vastaa.
"Takaisin teidän asunnolle?" Tristan kysyy ja tuijotan häntä vihaisesti. Ei nyt, kiljun hänelle mielessäni.
"Teidän minne?" Molly alkaa käkättää. Olisin voinut olla loppuelämäni näkemättä häntä ja olisin ollut tyytyväinen.
"Heidän asunnolleen, he asuvat yhdessä", Tristan sanoo yksitoikkoisella äänellä. Tiedän että hän yrittää vain hieroa sitä Mollyn naamaan ja normaalisti olisin antanut hänelle aplodit siitä mutta olen liian vihainen Harrylle keskittyäkseni Mollyyn.
"Kappas vaan.." Molly naputtaa karmiininpunaisia kynsiään pöytää vasten. "Sehän on kiinnostavaa", hän jatkaa ja katsoo Harrya.
"Molly.." hän varoittaa. Olen varma että näen paniikin käväisevän hänen kasvoillaan.
"Sä todella viet tämän koko jutun vähän liian pitkälle vai mitä luulet?" Molly kohottaa kulmaansa.
"Molly jos sä et nyt pistä päätäsi kiinni.." Harry uhkailee.
"Minkä jutun? Minkä hän vie liian pitkälle?" en voi olla kysymättä.
"Louis, mene ulos", Harry käskee mutta en kiinnitä siihen huomiota.
"En! Minkä hän vie liian pitkälle? Kertokaa!" huudan.
"Hetkonen.. Sä olet mukana siinä eikö niin?" Molly nauraa ja jatkaa, "Mä tiesin sen! Mä kerroin Jacelle että sä Louis tiesit mutta hän ei uskonut mua. Harry sä olet Zaynille hemmetisti velkaa tästä." Molly nostaa leukansa ilmaan ja nousee seisomaan. Harryn kasvot ovat täysin kalpeat, kaikki veri näyttää kadonneen hänen koko kehostaan. Pääni on pyörällä ja olen niin hämmentynyt. Vilkaisen lyhyesti Niallia, Stephia ja Tristania mutta he kaikki ovat keskittyneitä Harryyn.
"Tiesin mitä?" ääneni tärisee. Harry ottaa kiinni käsivarrestani ja yrittää vetää minut pois mutta riuhtaisen itseni irti hänen otteestaan ja seison Mollyn edessä.
"Älä esitä tyhmää Louis, mä tiedän että sä tiedät. Mitä hän teki? Jakoi rahat sun kanssa?" Molly kysyy.
"Louis.." Harry koskettaa kättäni ja hänen sormensa ovat jääkylmät. Vedän käteni kauemmas.
"Kerro mulle! Mistä Molly puhuu?!" huudan hänelle. Kyyneleet uhkaavat pudota silmistäni ja minulla on vaikeuksia nielaista kaikki tunteeni.
Harry hämmästyttää minut avaamalla suunsa mutta hän sulkee sen uudelleen.
"Voi Luoja, sä et oikeasti tiedä? Tämä on valtavaa. Nouskaa kaikki seisomaan!" Molly pilkkaa.
"Molly, älä", Tristan sanoo.
"Ootko sä varma että sä haluat tietää prinssi?" Molly hymyilee minulle ilkeästi. Pystyn kirjaimellisesti kuulemaan veren pauhaavan korvieni takana ja mietin pystyvätkö muutkin.
"Kerro mulle", käsken ja hän kallistaa päätään vähän.
"Mä luulen että Harryn pitäisi kertoa", hän kikattaa ja työnää kielilävistyksensä hampaidensa väliin saaden aikaan hirveän kilahtavan äänen, joka kuulostaa pahemmalta kuin kynnet liitutaulua vasten.

Heii!! After2:n ensimmäinen luku, kertokaas mitä mieltä ootte ;) Mä taisin sanoo että alotan tän maanantaina mutta mä oon vaan niin innoissani tästä että mä en jaksanu enää odottaa, mä toivon että teki ootte! :D
yritän kirjottaa tätä vähintään kaks kertaa viikossa tai enemmänki jos mulla on aikaa, ja seuraava luku tulee varmaan tiistaina :)