After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 23:

~~

••• Harryn näkökulma •••

En pysty edes kuvailemaan miltä tuntuu halata Louisia ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. Tunsin fyysisesti helpotuksen virtaavan kehooni kun hän juoksi syliini, en koskaan odottanut sen tapahtuvan. Hän on ollut niin etäinen, niin kylmä viimeaikoina. En syytä häntä siitä mutta se sattuu vitusti.

"Ootko sä kunnossa?" kysyn mutisten hänen hiuksiaan vasten. Hän nyökkää rintaani vasten mutta jatkaa itkemistä. Tiedän että hän ei ole kunnossa. Hänen äitinsä varmaan sanoi jotain paskaa jota ei olisi pitänyt. Tiesin että niin tapahtuisi ja rehellisesti sanoen, olen iloinen siitä mitä ikinä hän tekikään. En siksi että hän satutti Louisia vaan koska sen vuoksi hän juoksi minun luokseni hakemaan lohtua.

"Mennään sisälle", sanon ja Louis nyökkää mutta ei päästä irti minusta. Pakotan itseni irrottamaan käteni hänen ympäriltään ja johdatan hänetkin sisälle. Hänen kauniit kasvonsa ovat märät kyynelistä ja hänen silmänsä ja huulensa ovat turvonneet. Toivon että hän ei itkenyt koko matkaa.

Vedän paitani pääni yli heti kun pääsemme aulaan ja ojennan sen Louisille. Se on märkä lumesta mutta lämpimämpi kuin toppi joka hänellä on päällään. Normaalisti alkaisin fantasioida siitä miten vetäisin ohuen kankaan kappaleen hänen päältään mutta en tänään, en nyt kun hänellä ei selvästi ole kaikki kunnossa.

"Kiitti", hän nikottelee ja pukee sen päälleen. Hän näyttää nuoremmalta kuin yleensä.

"Haluatko sä puhua siitä?" käytän hyväkseni pienen tilaisuuden ja kysyn kun astumme pois hissistä, kohti meidän.. siis minun asuntoani. Hän nyökkää ja avaan oven. Äitini istuu sohvalla ja hänen kasvoilleen nousee huolestunut ilme kun hän katsahtaa Louisia. Tuijotan häntä varoittavasti, toivoen että hän muistaa lupauksen jonka hän teki vain muutamaa minuuttia aikaisemmin että hän ei ala pommittaa Louisia kysymyksillä kun hän palaa. Äiti kääntää katseensa pois Louisista ja keskittyy televisioon antaen sen vaikutelman kuin hän ei olisi edes huomannut mitään.

"Me mennään hetkeksi makuuhuoneeseen juttelemaan", ilmoitan ja äitini nyökkää. Tiedän että se saa hänet hulluksi kun hän ei saa puhua mutta en halua hänen pahentavan Louisin oloa olemalla utelias.

Pysähdyn patterin eteen käytävässä ja käännän lämmöt päälle Louisia varten, tiedän että hän on ihan jäässä. Kun astun makuuhuoneeseen, Louis istuu jo sängyn reunalla. En ole varma miten lähelle häntä saan mennä joten odotan seisten että hän sanoo jotain.

"Harry?" hän kysyy heikolla äänellä. Hän on itkenyt koko matkan, kuulen sen hänen käheästä äänestään. Kun seison hänen edessään, hän yllättää minut uudestaan vetämällä minut lähelleen t-paitani helmasta. Tässä on kyse muustakin kuin siitä että hänen äitinsä sanoi jotain paskaa. Louis puristaa kangasta käsissään kun seison hänen jalkojensa välissä.

"Lou.. Mitä hän teki?" kysyn ja hän itkee taas.

"Mun isä", hän saa sanotuksi ja pysähdyn.

"Sun isä?" Jos hän oli siellä...

"Lou, oliko hän siellä? Tekikö hän jotain sulle?" kysyn. Louis pudistaa päätään ja nostan hänen leukaansa ylöspäin että voin katsoa häntä kunnolla. Hän ei ole koskaan hiljaa, silloinkaan kun hän on järkyttynyt tai vihainen. Silloin hän on yleensä äänekkäin.

"Hän muutti tänne takaisin ja mä en edes tiennyt että hän lähti, tai siis kai mä tiesin mutta mä en koskaan ajatellut sitä. Mä en koskaan ajatellut häntä", Louis sanoo.

"Puhuitko sä hänelle?" ääneni ei ole niin rauhallinen kuin halusin sen olevan.

"En, mutta äiti puhui. Hän sanoi että isä ei tule mun lähelle mutta mä en halua että äiti päättää sitä mun puolesta."

"Haluatko sä sitten nähdä hänet?" Kaikki asiat mitä Louis on kertonut minulle tästä miehestä ovat olleet negatiivisiä. Hän oli väkivaltainen, ja usein löi Louisin äitiä hänen edessään. Hän ei koskaan satuttanut lastaan mutta miksi Louis haluaisi nähdä hänet?

"En.. Tai no en mä tiedä. Mutta mä haluan olla se joka tekee sen päätöksen. Ei sillä että hän haluaisi edes nähdä mua."

Haluaisin vain etsiä hänet käsiini ja varmistaa ettei hän tule lähellekään Louisia, ja minun täytyy rauhoittaa itseni mielessäni etten tee sitä.

"Mä en voi olla miettimättä että entä jos hän onkin samanlainen kuin sun isä?"

"Mitä sä tarkoitat?"

"Entä jos hän on erilainen nyt? Entä jos hän ei juo enää?" Toivo hänen äänessään särkee sydämeni, tai no sen mitä siitä on jäljellä.

"En mä tiedä.. Yleensä niin ei tapahdu", kerron hänelle rehellisesti. Huomaan miten hänen suupielensä laskeutuvat ja jatkan.

"Mutta se voisi tapahtua. Ehkä hän on erilainen nyt?" En usko sitä itse mutta kuka minä olen pilaamaan sen ajatuksen häneltä?

"Mä en tiennyt että sulla on mitään kiinnostusta häntä kohtaan?"

"Ei olekaan, tai no ei ollut. Mä olen vaan vihainen koska mun äiti piti sen multa salassa. Sitten Natalie kertoi mulle ja äiti käyttäytyi kuin se ei kuuluisi mulle millään tavalla ja sitten hän halusi mennä shoppailemaan. Mikä helvetti häntä vaivaa?" Hän pyyhkäisee nenäänsä kädellään ja nostan hänelle paitaani johon hän voi pyyhkiä sen. Kun hän pyyhkii nenäänsä ja kasvojaan paitaani vasten, häntä näyttää nolottavan vähän mutta jatkaa silti.

Louisin äiti on ainoa nainen joka puhuisi lapselleen alkoholisti ex-miehestään ja mainitsisi sitten shoppailun. Pidän suuni kiinni siitä että Natalie oli siellä vaikka se ärsyttää minua. Hän ei vain tunnu menevän pois.

"Kai se sopii että mä tulin tänne?" hän kysyy ja katsoo minua.

"Joo.. totta kai. Sä voit jäädä niin pitkäksi aikaa kun haluat. Onhan tämä sunkin asunto", yritän hymyillä ja yllätyksekseni hän vastaa eleeseen ennen kuin pyyhii nenäänsä taas paitaani.

"Mun pitäisi saada huone asuntolasta ensi viikolla." Minä nyökkään, jos puhun niin päädyn vain säälittävästi anomaan ettei hän jättäisi minua taas.

"Mä menen siistiytymään", hän kertoo minulle.

Hän näyttää olevan paljon paremmassa kunnossa kuin juostessaan syliini rakennuksen edessä, ja haluaisin ajatella että se johtuu siitä että olen täällä hänen kanssaan.

Heii ja mä oon tosi, tosi pahoillani että tämä luku tuli näin myöhään :( mulla vaan oli yks tärkee historian juttu joka piti kirjottaa koska mun opettaja aikaisti sen palautuspäivää viikolla :)) ihanaa

mutta nyt mulla on taas paljon aikaa kirjottaa ainaki ens viikolla ♥ joten odottakaa paljon lukuja :D ja kertokaa mitä tykkäsitte luvusta, yritän jatkaa huomenna tai sunnuntaina ♥