After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 72:

~~

Yhdeksän päivää.

Siitä on yhdeksän päivää kun olen viimeksi jutellut Louisille. En uskonut että olisi mahdollista olla päivääkään puhumatta hänelle, saati sitten yhdeksää vitun päivää. Se tuntuu enemmänkin tuhannelta päivältä ja jokainen sekunti sattuu enemmän kuin edellinen.

Kun hän lähti asunnosta sinä iltana, minä odotin ja odotin milloin kuulen hänen askeleidensa ryntäävän ovesta sisään ja odotin milloin hänen äänensä alkaa huutaa minulle. Sitä ei tapahtunut. Istuin lattialla odottaen ja odottaen. Sitä ei koskaan tullut, hän ei koskaan tullut.

Join jääkaapissa olevan olueni loppuun ja murskasin tölkin seinää vasten. Seuraavana aamuna kun heräsin ja hän oli edelleen poissa, minä pakkasin kaikki tavarani. Pakkasin laukun ja hankin lentoliput pois vitun Washingtonista. Jos hän olisi tulossa takaisin, hän olisi tullut sinä yönä. Minun täytyi päästä pois ja saada vähän rauhaa. Alkoholia hengityksessäni ja tahroja valkoisessa t-paidassani minä lähdin lentokentälle. En soittanut äidilleni ennen kuin pääsin perille, ei hänellä muutenkaan olisi ollut mitään meneillään.

Jos Louis soittaa minulle ennen kuin pääsen koneeseen, käännyn ympäri, mutta jos ei niin harmi, ajattelin. Hänellä oli tilaisuus tulla takaisin luokseni. Hän on tullut kaikkina muina kertoina, mitä ikinä teenkään, joten miksi tämä kerta on niin erilainen? En minä oikeastaan edes tehnyt mitään, minä valehtelin hänelle mutta se oli vain hemmetin pieni vale ja hän ylireagoi.

Jos jonkun tässä pitäisi olla vihainen niin se on minä. Hän toi vitun Zaynin minun asuntooni ja meni pakkaamaan kamansa. Sen päälle Liam vielä ryntää paikalle niin kuin mikäkin vitun Hulk ja iskee minut seinää vasten? Mitä vittua.

Tämä koko tilanne on äärimmäisen sekava ja se ei ole minun syytäni. No ehkä se on mutta Louis voi ryömiä takaisin luokseni, ei toisinpäin. Minä rakastan häntä mutta en aio tehdä ensimmäistä siirtoa.

Vietin ensimmäisen päivän suurimmaksi osaksi lentokoneessa nukkuen pois krapulaani. Sain monta likaista katsetta hemmetin ylimielisiltä lentoemänniltä ja kusipää liikemiehiltä kalliit puvut päällään mutta en olisi voinut välittää paskaakaan. He eivät merkitse minulle paskaakaan. Menin taksilla äidilleni ja lähes kuristin kuskin. Kuka vaatii niin paljon rahaa kymmenen mailin taksikyydistä?

Äitini oli yllättynyt ja iloinen nähdessään minut. Hän itki muutaman minuutin mutta onneksi hän lopetti kun Robin ilmestyi. Ilmeisesti he kaksi ovat alkaneet siirtää äitini tavaroita Robinin taloon ja äitini suunnittelee myyvänsä talonsa naapurista. En välitä paskaakaan siitä talosta joten sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Se talo on täynnä paskoja muistoja kännisestä kusipää isästäni.

On kiva ajatella näitä asioita ilman Louisin paikallaoloa. Tuntisin oloni vähän syylliseksi ollessani ilkeä äidilleni ja hänen poikaystävälleen jos Louis olisi täällä kanssani. Luojan kiitos hän ei ole.

Toinen päivä on hemmetin uuvuttava. Kulutin koko iltapäivän kuunnellen kun äitini puhui kesälomasuunnitelmistaan ja väistellen hänen kysymyksiään siitä miksi olen kotona. Jankkasin hänelle että jos haluaisin puhua siitä niin minä kyllä puhuisin. Tulin tänne saadakseni vähän hemmetin rauhaa ja sen sijaan minua alkaa vain ärsyttää enemmän. Päädyn läheiseen pubiin kahdeksalta illalla. Yksi nätti brunette, jolla on samanväriset silmät kuin Louisilla, hymyili minulle ja tarjosi drinkin sinä iltana. Kieltäydyin jotenkuten kohteliaasti, mutta olin kohtelias vain hänen silmiensä värin vuoksi. Mitä kauemmin tuijotin niitä, sitä paremmin tajusin että ne eivät olleet Louisin silmät. Ne olivat tylsät eikä niissä ollut elämää. Louisin silmät ovat kiehtovan sinisen sävyiset joka vaikuttaa vähän harmaalta ennen kuin niitä katsoo kunnolla. Ne ovat kivat silmät, jos silmät voivat olla kivat. Miksi vitussa minä istuin pubissa ajatellen silmämunia? Vittu.