After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 83:

~~

"Kiitos taas kun sä autat mua, kukaan muu ei ole kiinnostunut siitä vanhasta kasvihuoneesta. Kuvittele mitä kaikkea me voidaan tehdä sille kesällä, jos sä olet vielä täällä silloin", Karen hymyilee. Hän keitti meille pannun teetä kun me tulimme sisälle ja olen juuri juomassa sitä loppuun.

"Kiitos vielä teestä", sanon ennen kuin lähden yläkertaan.

Olen yllättynyt huomatessani että kello on jo yhdeksän. Minulla on vielä vähän läksyjä tehtävänä ennen kuin voin mennä nukkumaan joten nostan tavarat sängylleni ja yritän saada jotain tehdyksi. Minusta tuntuu kuin olisin koko ajan kiireinen koulun kanssa, töiden, Harryn, Zaynin, Liamin, äitini.. En olekaan puhunut äidilleni lähes kahteen viikkoon.

Otan kännykkäni yöpöydältä soittaakseni äidilleni. Hän vastaa toisella piippauksella.

"Hei?" Äänekäs melu kuuluu taustalta.

"Hei.. mitä kuuluu?" kysyn.

"Hyvää, mä olen juuri illallisella Portereilla. Terveisiä Louisilta!" hän huutaa äänekkäästi kaikille.

"Ai..." Minulla on ikävä Portereita. He olivat aina niin ihania minulle.

"He sanovat sulle terveisiä rakas. He tulivat juuri takaisin Kaliforniasta tänä aamuna joten me syödään nyt vähän myöhäistä illallista", äitini kertoo. Hänellä on aina ollut joku pakkomielle Portereihin. Heidän valtava talonsa ja golfklubin jäsenkorttinsa saavat hänen suunsa käytännössä vaahtoamaan.

"Millainen olo sulla on? Onko kaikki jo parantunut? Sun täytyy varata aika lääkäriin, ihan vain tarkistamaan että kaikki on kunnossa. Älä unohda tehdä sitä, mä tiedän että sulla on tapana unohdella asioita", hän mollaa minua.

Minä en oikeastaan koskaan unohda asioita.

"Mä olen jo varannut ajan ensi viikolle", valehtelen.

"Ai, sehän on kiva. Mun täytyy mennä, Natalien ihana poikaystävä kertoo meille suunnitelmistaan yliopistolle ensi vuonna."

"Onko hänen poikaystävänsäkin siellä?" En edes tiedä miksi kysyn, olen kai vain utelias.

Tiedän ettei minun olisi pitänyt kysyä hänestä koska juuri sitä äitini haluaa.

"Joo, hän on ihana poika. Sä varmasti pitäisit hänestä, Rob sun täytyy tavata mun poika jonain päivänä", äitini sanoo.

"Öö.. Joo", mumisen ja rukoilen ettei äitini laita sitä poikaa puhumaan kanssani.

Toivon että hän kohtelee Natalieta niin kuin hän ansaitsee kohdeltavan, hän on niin kiltti kaikille.

"Mä lopetan nyt puhelun, mä en halua olla töykeä Portereille", äitini sanoo erittäin teennäisellä äänensävyllä. Mietin edelleen miksi hän oli niin mukava sinä päivänä kun jouduin onnettomuuteen mutta on hyvä tietää että hän on taas oma itsensä.

Yritän saada niin paljon töitä tehtyä kuin vain voin mutta loppujenlopuksi nukahdan muistiinpanojeni päälle.

••• Harryn näkökulma •••

"Onko hän ajanut itse Vancelle?" kysyn Liamilta ja seuraan häntä ulos isäni toimistosta.

"Joo, hän oli poissa muutaman päivän kun hän oli.. no, sä tiedätkin jo."

"Hmm.." Madallan ääntäni kun me kävelemme sen huoneen ohitse jossa Louis nukkuu toistaiseksi. En halua ajatella sitä miten satutin häntä, en juuri nyt.