After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 27:

Kuunnelkaa toi biisi (siis jos haluatte), se tavallaan sopii tohon loppuun :)

"Ootko sä kunnossa?" Harry kysyy kun he katoavat.

"Joo.. Kaikki hyvin", sanon hänelle.

"Mitä Tristan sanoi?"

"Ei mitään.. Vaan että hän haluaa mun antavan hänelle anteeksi", sanon kohauttaen olkiani. Minun täytyy ensin käsitellä mielessäni sitä kaikkea mitä Tristan juuri sanoi ennen kuin otan sen puheeksi Harryn kanssa. En voi uskoa että hän hakkasi Jacen. Harry oli varmaan taas jossain bileissä ennen kuin hän tuli Seattleen ja Mollyn täytyi olla siellä myös. En voi kieltää valtavaa helpotusta jonka koin kun Tristan kertoi Harryn torjuneen Mollyn. On melkein huvittavaa että hän sanoi maanneensa Mollyn kanssa samana iltana vaikka oikeasti se oli juuri päinvastoin. Se helpotus pyyhkiytyy kuitenkin pois nopeasti ja sen tilalle tulee syyllisyys siitä miten itse suutelin sitä miestä klubilla.

"Lou?" Harry heiluttelee kättään naamani edessä.

"Mitä?"

"Mitä on meneillään?" Harry pysähtyy.

"Ei mitään, mä vaan mietin mitä mä ostaisin sun isälle. Tykkääkö hän urheilusta? Hän tykkää, eikö niin? Te katsoitte silloin jalkapalloa, muistatko?" ääneni tulee ulos nopeammin kuin halusin.

"Hän tykkää The Packerseista", Harry ilmoittaa ja etsimme urheiluteemaisen kaupan ostoskeskuksesta. Olen varma että hän haluaa kysyä lisää Tristanista mutta pysyy silti hiljaa.

Minäkin pysyn melko hiljaa kun Harry valitsee muutaman tavaran isälleen. Hän ei suostu antaa minun maksaa niitä joten nappaan avaimenperän kassan edestä ja maksan sen itse vain ärsyttääkseni Harrya. Hän pyöräyttää silmiään ja minä näytän hänelle kieltäni.

"Kai sä tiedät ettet sä ostanut oikean joukkueen avaimenperää?" Harry kertoo kun me poistumme kaupasta.

"Mitä?" vedän pienen esineen takaisin esille.

"Se on Giants, ei the Packers", hän virnistää ja työnnän avaimenperän takaisin pussiin.

"No.. Hyvä ettei kukaan tiedä että ne kaikki hyvät lahjat on oikeasti sulta."

"Joko sä olet ostanut kaiken?" Harry vinkuu.

"En, mun täytyy ostaa vielä jotain Liamille."

"Ai, hän mainitsi että hän haluaisi kokeilla jotain uutta huulipunasävyä. Ehkä korallia?"

"Jätä hänet rauhaan! Ja ehkä mun pitäisi ostaa sulle huulipunaa kun sä tunnut tietävän juuri oikean sävynkin", kiusaan. Tuntuu hyvältä kinastella Harryn kanssa leikkisällä tavalla sen sijaan että kinastelisimme "haluan tappaa sinut" -tavalla. Harry pyöräyttää silmiään mutta näen pienen hymyn ilmestyvän ennen kuin hän puhuu.

"Osta vain liput johonkin jääkiekko-otteluun. Helppoa eikä liian kallista", hän ehdottaa.

"Se on oikeasti hyvä ajatus."

"Mä tiedän", hän sanoo. "Harmi vaan ettei hänellä ole kavereita joiden kanssa hän voisi mennä."

"Mä menisin hänen kanssaan", puolustan. Se miten Harry kiusaa Liamia saa minut hymyilemään koska se on niin erilaista kuin aiemmin, nyt hänen äänessään ei ole lainkaan ilkeyttä.

"Mä halusin ostaa sun äidillekin jotain", kerron.

"Miksi?"

"Koska on joulu."