After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 96:

~~

"Sun olisi pitänyt nähdä ilmeesi, sä olit niin kauhuissasi", kiusaan Harrya kun hän ajaa pois pihasta.

"No niin hemmetissä olin", hän sanoo ravistaen päätään kun minä nojaan pääni ikkunaa vasten.

"Mitä sä ajattelit?"

"Että miten se oli mahdollista ja että miten nopeasti mä pystyisin juosta pois sieltä", hän melkein hymyilee.

"Juosta? Kiva."

"Mä olisin jättänyt sulle auton avaimet."

"Kiitti."

Välillämme on hetken hiljaista kunnes jatkan kyselyäni aiheesta jota tiedän Harryn inhoavan.

"Olisitko sä oikeasti juossut?"

"Kyllä, Lou."

"Siis teoriassa, jos se olisi mahdollista, ja mä olisin saanut tietää että mä olen raskaana, sä olisit ottanut jalat allesi?"

Harry vetää syvään henkeä ja miettii hetken vastaustaan.

"En, en kai. Mutta mä olisin ollut vihainen sulle."

"Miksi?"

"Mitä sä tarkoitat miksi? Koska se pilaisi mun koko elämän, ja samoin sun."

"Mä tiedän sen, mutta ei se olisi yksin mun syytä."

"Miksi me edes keskustellaan tästä paskasta? Se on vitun outoa."

"Mä vain mietin, on ihan sallittua keskustella siitä. Niin ei voi tapahtua, mä vain halusin tietää mitä mieltä sä olisit siitä jos voisi. Musta tuntuu samalta, toistaiseksi."

"Mitä sä tarkoitat toistaiseksi?" hän vilkaisee minua.

"Mä en halua lasta juuri nyt joten mäkin olisin ollut järkyttynyt."

Harry avaa suunsa puhuakseen mutta sulkee sen ja tekee niin uudelleen ennen kuin hän vihdoin vastaa.

"Mä luulen että tämä on vaarallinen puheenaihe meille."

"Meillä ei pitäisi olla mitään vaarallisia puheenaiheita, meidän pitäisi pystyä kommunikoimaan avoimesti. Siitä suurin osa meidän ongelmista alkaa, me ei kommunikoida kunnolla", sanon.

Niin kuin se että muutan Seattleen puolentoista viikon kuluttua enkä ole kertonut sinulle.

"Mä tiedän..." hän huokaisee.

"Mä tiedän mitä mieltä sä olet lapsista ja sä tiedät mitä mieltä mä olen niistä. Oikeasti, jos sä jotenkin olisit raskaana nyt mä menettäisin järkeni, tai no sen mitä siitä on jäljellä. Musta tuntuisi kuin mut olisi vangittu johonkin ansaan eikä mulla olisi aavistustakaan siitä mitä mun pitäisi tehdä. Mut erotetaan koulusta ja sun pitäisi muuttaa toiselle puolelle maailmaa, kun siihen lisättäisiin vielä kameroita niin me saataisiin aikaan joku paska tosi-tv-ohjelma."

Yritän olla huomioimatta hänen kommenttinsa siitä että muuttaisin toiselle puolelle maailmaa koska niin ei tule tapahtumaan. Minun pitäisi odottaa kunnes olen täynnä antibiootteja ennen kuin väitän vastaan.

Mutta minä sanoin juuri että meidän täytyy kommunikoida paremmin.

"Kiva että sä tuntisit olosi vangituksi", tuhahdan ja jatkan. "Enkä mä menisi Englantiin. Niin ei tule tapahtumaan joten älä käyttäydy kuin sä olisit varma siitä."

"Juuri tästä mä puhuin. Me kinastellaan olemattomasta lapsesta."

"Entä sitten, jos me ei kinasteltaisi tästä niin me löydettäisiin jotain muuta mistä riidellä."