Luku 77:

2.2K 164 193
                                    


~~

"Mä olen pahoillani Harryn puolesta kun hän tönäisi sua tuolla tavalla",  Zayn sanoo kun pyyhkäisen hänen poskeaan lämpimällä pyyhkeellä. Iho on mennyt rikki ja se ei lakkaa vuotamasta verta.

"Ei, ei se ole sun syytä. Mä olen pahoillani että sä joudut mukaan tähän sotkuun uudelleen ja uudelleen", huokaisen ja upotan pyyhkeen taas hänen pesualtaaseensa.

Zayn tarjoutui viemään minut takaisin Liamille sen sijaan että olisimme toteuttaneet aikaisemman suunnitelmamme ja katsoneet elokuvan mutta en halunnut mennä takaisin Liamille. En halunnut Harryn ilmestyvän sinne ja aiheuttavan jonkun kohtauksen koska siellä ei olisi ketään pitämässä häntä erossa minusta. Hän on varmaan siellä tällä hetkellä tuhoamassa heidän koko asuntoaan.

Toivon todellakin että ei ole.

"Ei  se haittaa. Mä tiedän millainen Harry on, mä olen vain iloinen ettei hän satuttanut sua. No, ainakaan yhtään pahemmin", Zayn huokaisee.

"Mä painan nyt vähän kovempaa joten tämä saattaa sattua", varoitan.

"Okei", Zayn sanoo ja sulkee silmänsä kun painan kankaanpalan hänen ihoaan vasten niin kovaa kuin pystyn. Haava on niin syvä, se näyttää siltä että siitä voi jopa jäädä arpi. Toivon että ei, Zaynin kasvot ovat liian täydelliset siihen että niissä olisi tällainen arpi ja minä en todellakaan tahdo olla syy siihen arpeen.

"Valmista", sanon ja hän hymyilee huolimatta siitä että hänen suunsakin on turvonnut. Miksi minä olen aina puhdistamassa haavoja?

"Kiitos", hän hymyilee taas kun huuhtelen veren tahriman pyyhken.

"Mä lähetän sulle laskun perässä", kiusaan.

"Oletko sä täysin varma että sä olet kunnossa? Sä iskeydyit maahan aika lujaa."

"Joo, paikkoja vähän särkee mutta mä olen täysin kunnossa", vakuutan.

Tämän illan tapahtumat kääntyivät äkillisesti väärään suuntaan kun Harry seurasi minua ulos. Minusta tuntui ettei hän ollut kauhean harmistunut siitä että jätin hänet mutta luulin silti että se olisi vaikuttanut häneen vähän enemmän kuin mitä oikeasti. Hän sanoi että hän oli kiireinen eikä siksi ollut soittanut minulle. Vaikka ajattelinkin ettei hän välittäisi niin paljon kuin minä, luulin että hän rakastaisi minua tarpeeksi välittääkseen edes vähän.

Harry käyttäytyi niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, niin kuin me olisimme kavereita keskustelemassa rennosti, kunnes hän näki Zaynin. Sitten hän räjähti. Luulin että Trevorin näkeminen suututtaisi hänet ja että hän yrittäisi aiheuttaa tappelun kaikkien edessä mutta häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, ennen kuin hän näki Zaynin.

Ainakaan Zayn ei työntänyt minua maahan. Huolimatta siitä miten särkynyt sydämeni on, tiedän että Harry ei satuttaisi minua tahallaan mutta tämä oli jo toinen kerta kun jotain tällaista tapahtui. Ensimmäisellä kerralla keksin nopeasti jonkun tekosyyn hänen käytökselleen. Minä olin se joka painosti häntä menemään isänsä luo jouluksi ja hän ei vain kestänyt sitä. Tämäniltainen oli hänen syytään, hänen ei olisi pitänyt edes olla siellä.

"Onko sulla nälkä?" Zayn kysyy minulta kun me kävelemme pois hänen pienestä makuuhuoneestaan olohuoneeseen.

"Ei, mä söin jo siellä juhlissa", kerron hänelle. Ääneni on edelleen karhea siitä kaikesta itkemisestä matkalla tänne.

"Okei, mulla ei edes ole paljoa ruokaa jääkaapissa mutta mä voisin tilata jotain jos sä haluat, joten kerro vain mulle jos sä muutat mielesi."

After 2 (Larry-Stylinson) suomeksiTahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon