After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 44:

~~

Hyppään alas työtason päältä ja näen Liamin kävelevän ovesta sisään ensimmäisenä, Karen ja Ken perässään. Henkäisen äänekkäästi nähdessäni Kenin kasvot. Syvän violetti mustelma näkyy selvänä hänen poskessaan ja hänen alahuulessaan on pieni haava. Pyörittelen levottomasti koruani sormieni välissä.

"Hei", Harry sanoo vältellen katsomasta isänsä haavoittuneita kasvoja.

"Tämä paikka näyttää niin ihanalta", Karen hymyilee kun he kolme seisovat ovella, epävarmana siitä mitä heidän pitäisi tehdä.

"Tulkaa sisään. Sä voit laittaa nuo kuusen viereen", kerron Liamille osoittaen pussia joka on täynnä lahjoja.

"Me tuotiin nekin lahjat jotka te jätitte eilen meille", Ken sanoo. Huoneen ilmapiiri tuntuu jännittyneeltä, ei välttämättä vihamieliseltä, vaan kiusalliselta.

"Kiitos", hymyilen. Liam kävelee keittiöön ensimmäisenä, ja Karen ja Ken seuraavat häntä. Harry seisoo niin lähellä minua että pystyn käytännössä tuntemaan hänen tärisevän hermostuneesti.

"Miten teidän ajomatka sujui?" kysyn yrittäen aloittaa keskustelun.

"Ihan hyvin, mä ajoin", Liam vastaa.

"Oletko sä innoissasi siitä että meidät kurssit alkavat taas? Mulla on ikävä niitä, tehtävien tekeminen kotona ei ole sama asia", kerron hänelle. Joskus unohdan että opiskelen edelleen yliopistossa. Siis kunnes minulla on yhtäkkiä kymmensivuinen essee kirjoittamatta enkä ole ollut paikalla koko viikkoon.  Kaikki täyttävät kiusallisena lautasensa ruualla. Minusta tuntuu että Liam ja minä hoidamme suurimmaksi osaksi puhumisen tänään.

"Joo, ehdottomasti. Mä olen ollut niin tylsistynyt koko loman ajan. Oletko sä edelleen töissä joka päivä kun lukukausi alkaa? Mä en halua olla yksin jumissa kaikilla mun kursseilla."

"En, mä olen Vancella kolmena päivänä viikossa ja kampuksella toiset kaksi. Mä olen niin innoissani uusista kursseista", selitän.

"Meidän uusi uskonnonopettaja on tosi nuori, muistaakseni vain kaksikymmentäneljä."

"Niinkö? Hän on varmaan juuri valmistunut", sanon ja otan kirsikkatomaatin vihannestarjottimelta.

"Mitä muita kursseja sulla on?" Ken kysyy.

"No Liamilla ja mulla on maailmanuskonnot, ja Amerikkalaisen kirjallisuuden kurssi, ja sitten mulla on joogaa ja ranskaa yksin."

"Liam etkö sä halunnut ottaa joogaa?" Karen hymyilee ja Liam ravistaa päätään hymyillen myös. Tunnen Harryn katseen itsessäni ja käännyn vilkaisemaan häntä. En tiedä mitä hän ajattelee mutta hän ei näytä iloiselta.

"Ruoka oli erinomaista", Karen kehuu minua.

"Mä en tehnyt sitä, Harry teki", hymyilen ja lasken käteni hänen reidelleen.

"Niinkö? Se oli herkullista Harry", Karen hymyilee.

"Kiitti", Harry vastaa yksinkertaisesti. Hän tarjoaa Karenille pienen hymyn pehmentääkseen lyhyttä vastaustaan.

Kukaan ei tunnu keksivän mitään sanottavaa joten nousen seisomaan ja laitan tyhjän lautaseni tiskialtaaseen ennen kuin täytän Harryn tyhjän lasin makealla teellä.

"Kiitos", hän sanoo minulle hiljaisesti.

"Pitäisikö meidän avata lahjat?" Liam kysyy.

"Joo", Karen ja minä sanomme yhtä aikaa.