Luku 50:

2.6K 186 84
                                    


~~

••• Harryn näkökulma •••

"Mä aina löydän", sanon.

Sanani ovat totta, tulen aina löytämään hänet sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti.  En voi uskoa että tulin ulos löytääkseni Louisin ja Zaynin istumasta täältä ja juttelemassa siitä miten Louis piileskelee minulta. Tämä on paskaa. Hän tarrautuu kiinni Zayniin pitääkseen itsensä pystyssä ja minä kävelen jäisen nurmikon poikki lähemmäs heitä.

"Harry", Louis vinkaisee, selvästi yllättyneenä seurastani.

"Niin, Harry", toistan hänen sanansa. Zayn siirtyy kauemmas Louisista ja yritän pysyä rauhallisena. Miksi helvetissä Louis on täällä kahdestaan Zaynin kanssa? Minä nimenomaan käskin häntä pysymään sisällä, keittiössä. Kun kysyin Tristanilta missä helvetissä Louis on, hän sanoi vain "Zayn." Etsittyäni viisi minuuttia koko vitun talosta päätin käydä katsomassa ulkoa ja täällä he ovat, yhdessä.

"Sun piti pysyä keittiössä kulta", lisään lauseen perään pehmentääkseni ankaraa äänensävyäni. Jos räjähdän nyt Louisin edessä, hän saattaa yrittää lähteä Zaynin kanssa ja niin on tapahtunut jo liian monta kertaa. En anna sen tapahtua tänä iltana. Olen yrittänyt viime aikoina parhaani mukaan pitää temperamenttini kurissa.

"Sun piti tulla heti takaisin", hän sanoo takaisin. Huokaisen ja vedän syvään henkeä ennen kuin puhun uudestaan. Reagoin aina jokaiseen ärsykkeeseen joka tulee minua vastaan ja nyt yritän olla tekemättä niin. Mutta vittu, Louis tekee siitä niin vaikeaa.

"Mennään sisälle", sanon ja ojennan kättäni hänelle. Minun täytyy saada hänet pois Zaynin luota ja oikeastaan täytyy saada itsenikin pois hänen luotaan. Olen hakannut hänet jo kerran eikä minua oikeastaan haittaisi jos tekisin sen uudelleen.

"Mä aion ottaa tatuoinnin Harry", Louis kertoo minulle kun autan hänet alas seinän päältä.

"Mitä?" Onko hän kännissä?

"Joo... Sun pitäisi nähdä Zaynin uusi tatuointi Harry. Se on niin kiva. Näytä hänelle Zayn", Louis hymyilee. Miksi vitussa Louis näki hänen tatuointinsa ja miten suuri osa heidän keskustelustaan minulta jäi välistä? Mitä muuta he tekivät? Mitä muuta Zayn näytti hänelle? Hän on aina halunnut Louisin itselleen siitä ensimmäisestä kerrasta saakka kun he tapasivat, juuri niin kuin minäkin. Erona on vain se että minä halusin vain naida häntä, ja Zayn oikeasti piti hänestä. Mutta minä voitin, Louis valitsi minut.

"Mä en..." Zayn aloittaa. Näen miten epämukavaksi hän tuntee olonsa, ja Louis myös.

"No niin, näytä nyt vain", ohjeistan.

Minun kauhukseni ja suureksi ärsytyksekseni, hän nostaa paitaansa ylöspäin ja näen sen alla valkoisen siteen. Tatuointi itsessään on oikeastaan aika siisti, mutta en vain pysty ymmärtämään miksi hän koki tarpeelliseksi näyttää sen minun Louisilleni.

"Eikö olekin siisti? Mäkin haluan tatuoinnin. Mä ajattelin hymynaamaa", Louis hehkuttaa. Hän ei voi olla tosissaan. Vedän huulikoruni hampaideni väliin estääkseni itseäni nauramasta hänelle. Osa vihastani katoaa kuullessani hänen naurettavan tatuointi-idean.

"Oletko sä kännissä?" kysyn häneltä.

"Ehkä", hän kikattaa.

Hienoa.

"Miten paljon sä joit?" kysyn häneltä, minä join kaksi olutta ja huomaan selvästi että hän on juonut enemmän.

"En mä tiedä... Miten paljon sä joit?" hän kiusaa ja nostaa minun paitani helmaa ylöspäin. Hän asettaa kylmän kätensä kuumaa ihoani vasten ja värähdän vähän ennen kuin hän työntää päänsä rintaani vasten. Näetkö Zayn, hän on minun. Ei sinun, ei kenenkään muun, vain minun.

After 2 (Larry-Stylinson) suomeksiWhere stories live. Discover now