After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 82:

~~

"Mitä sieltä New Yorkin yliopistolta sanottiin?" kysyn Liamilta kun hän kääntyy pois parkkipaikalta.

"Mun täytyy vain lähettää heille faksilla muutama juttu kun mä pääsen kotiin niin mä toivottavasti voin aloittaa seuraavalla lukukaudella. Mä en voi uskoa että mä aion oikeasti tehdä sen."

"En mäkään! Mua pelottaisi niin paljon!" kerron hänelle.

"No kiitti Louis, tuo todellakin paransi mun oloa", Liam nauraa.

"Siis mua pelottaisi mutta sä olet erilainen. Sä et pelkää muutosta, mä taas en ole koskaan ollut Seattlea kauempana."

"Sun täytyy tietenkin tulla käymään New Yorkissa."

"Mä tulen." Se ajatus saa minut hermostuneeksi mutta innostuneeksi samaan aikaan.

"Älä tapa mua kun mä sanon näin mutta jos sä et ole koskaan ollut Seattlea kauempana niin miten sä tiedät että sä haluat elää siellä ikuisesti?"

"En mä tiedä.. Mä vain rakastan sitä kaupunkia ja se olisi hyvä paikka mun uran kannalta..." lopetan.

Hänen kysymyksensä on hyvä mutta se ei vaikuta päätökseeni.

"Mä vain kuvittelen itseni Seattleen, työskentelemässä kustantamossa, mieluiten Vancella. Ja ihmiset Seattlessa ovat niin mielenkiintoisia ja siellä on kahviloita joka nurkalla", selitän.

"Totta", Liam hymyilee.

"Ehkä mä haluan mennä johonkin muualle niin kuin New Yorkiin joskus myöhemmin mun elämässä mutta muutaman seuraavan vuoden ajan mä uskon Seattlen olevan hyvä paikka mulle", kerron.

"Mä en voi uskoa että mä olen menossa New Yorkiin, se on uskomatonta."

"Niin on, aiotko sä kertoa sun äidille ja Kenille?"

"Joo, mun täytyy käyttää Kenin faksia", hän hymyilee.

"He ovat varmasti niin onnellisia sun puolesta, vaikka Ken tietenkin kannattaa WSU:ta enemmän", kiusaan.

"Miten sun loppupäivä meni?" Liam kysyy kun me käännymme ajotielle.

Minun todellakin täytyy miettiä mitä teen seuraavakaksi, mihin minä muutan asumaan?

Tiedän että suostuin menemään treffeille Harryn kanssa mutta en aio muuttaa takaisin yhteen hänen kanssaan. Tarvitsen taukoa suhteesta joka on henkisesti kuluttanut minut loppuun. Tiedän että Harryn treffitarjouksen hyväksyminen ei varsinaisesti edistä tätä taukoa mutta en voinut olla hyväksymättä. Hän oli niin hermostunut ja melkein kultainen. Kerroin hänelle että miettisin antavani hänelle toisen mahdollisuuden joten niin minä teen. Mietin sitä.

Ja menen treffeille hänen kanssaan, ärsyttävä alitajuntani muistuttaa minua. Ne ovat vain treffit. Yksinkertaiset treffit Harryn kanssa. Tuntuu hullulta että vietin juuri yksitoista päivää ilman häntä ja nyt olen menossa "treffeille" hänen kanssaan. En usko että muut ihmiset yleensä käyvät treffeillä sen ihmisen kanssa josta he yrittävät ottaa etäisyyttä. Siinä ei ole järkeä mutta toisaalta ei ole missään muussakaan mitä olen tehnyt yliopistossa.

"Harry tuli tänään joogatunnille", kerron parhaalle kaverilleni.

"Mitä?"

"Joo, hän tuli joogatunnille ja sitten hän pyysi mua treffeille."

"Mä käskin hänen odottaa muutama päivä", Liam voihkaisee.

"Sä käskit? Oliko tämä sun ajatus?" En voi olla tuntematta vähän pettymystä.