After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 45:

~~

Kännykkäni herätyskello herättää minut ja Harry ähisee kuullessaan ärsyttävän äänen.

"Lou..." hän vinkuu, kääntyen ympäri ja peittäen korvansa tyynyllä. Sammutan sen nopeasti ja kiipeän pois sängystä valmistautuakseni ensimmäiseen päivääni takaisin Vancella.

Tullessani pois suihkusta, kiedon pyyhkeen märälle lantiolleni ja suuntaan keittiöön keittämään kahvia. Olen vähän hermostunut siitä että tulen taas näkemään Kimberlyn, en tiedä miten hän reagoi siihen että minä ja Harry olemme taas yhdessä. Hän ei ole tuomitseva mutta en tiedä mikä oma reaktioni olisi jos sama olisi tapahtunut hänelle ja Christianille. Hän ei tiedä kaikkia yksityiskohtia mutta hän tietää että se mitä tapahtui oli jotain tarpeeksi pahaa että olen pitänyt sen häneltä salassa.

En myöskään odota sitä että näen taas Trevorin, tai no tavallaan odotan koska hän  on erittäin mukava ja me tulemme hyvin toimeen mutta minusta tuntuu ettei hän tule olemaan kovin innoissaan siitä että olen varattu, taas kerran. Oikeastaan olen ollut siitä saakka kun minä ja Harry tapasimme. Höyryävä kahvikuppi kädessäni kävelen olohuoneeseen suuren ikkunan eteen. Lunta sataa taivaalta paksuissa kimpuissa, toivon että lumisade loppuisi jo. Vihaan sitä kun joudun ajamaan töihin lumisateessa koska joudun ajaa suurimman osan matkasta moottoritietä.

"Huomenta", Harryn ääni kuuluu käytävästä säikäyttäen minut.

"Huomenta", hymyilen ja juon toisen kulauksen kahviani. "Eikö sun pitäisi olla nukkumassa?" kysyn kun hän pyyhkäisee silmiään unisesti.

"Eikö sun pitäisi olla jo pukeutunut?" hän vastaa. Hymyilen ja kävelen hänen ohitseen mennäkseni makuuhuoneeseen pukeutumaan. Harry vetää pyyhkeeni pois lantioltani saaden minut kiljaisemaan ja juoksemaan nopeasti makuuhuoneeseen. Kuulen Harryn askeleet takanani ja lukitsen oven. Luoja tietää mitä tapahtuisi jos päästäisin hänet nyt huoneeseen. Ihoni liekehtii ajatuksesta mutta minulla ei ole nyt aikaa siihen, minun täytyy laittaa itseni valmiiksi.

"Hienosti tehty, erittäin kypsää", Harry sanoo oven läpi.

"En mä koskaan väittänyt  olevani kypsä", hymyilen kävellessäni vaatekaapille. Päätän pukea päälleni mustat housut ja punaisen puvuntakin. Se ei ole paras asuyhdistelmäni mutta nyt on ensimmäinen päiväni loman jälkeen ja ulkona sataa lunta.

Puettuani vaatteet päälleni minun täytyy enää saada hiukseni kuivaksi. Kun avaan makuuhuoneen oven, Harrya ei ole missään näkyvissä. Kuivaan nopeasti hiukseni ennen kuin laitan ne geelillä ylös tavalliseen tapaani.

"Harry?" huudahdan ottaen kännykkäni. Ei vastausta. Missä hän on? Sydämeni alkaa hakata kun kävelen ympäri asuntoa etsien häntä. Kuulen etuoven avautuvan ja näen kun Harry astuu sisään, lumen peitossa.

"Missä sä olit? Mä aloin vähän hermostua."

"Miksi sä aloit hermostua?" hän kysyy.

"En mä oikeastaan tiedä, että sä olit loukkaantunut tai jotain?" Kuulostan naurettavalta.

"Mä kävin vain laittamassa sun auton käyntiin niin että se on lämmin sitten kun sä menet sinne", hän sanoo kohauttaen olkiaan ja ottaa läpimärät kengät jalastaan jättäen kasan loskaa lattialle.

"Niinkö?" En voi piilottaa yllättyneisyyttäni.

"Joo.."

"Kuka sä edes olet?" nauran.

"Älä aloita tuota paskaa tai mä menen sinne takaisin ja katkaisen kaikki piuhat", hän sanoo. Pyöräytän silmiäni ja nauran hänen tyhjälle uhkaukselleen.