Taivaalla oli harmaita pilviä. Ne eivät kuitenkaan olleet sellaisia tummia pilviä, jotka sataisivat maahan. Pyry jätti pyöränsä urheilukentän aidan vieressä olevaan telineeseen. Ripein askelin hän käveli portin läpi liikuntaryhmänsä luokse katsomon portaille. Pari muuta poikaa kääntyivät katsomaan hänen tuloaan. Nimen huuto oli käynnissä.
"Holappa Jani... Puro Eeli, Sarasto Mika..." miesopettaja huusi jokaisen nimen yksitellen. Pyry ei saanut kaikista nimistä selvää. Hän huokasi helpotuksesta seistessään muiden takana. Hän ei ollutkaan tullut liian myöhässä, eikä hän myöskään ollut tullut viimeisenä. Portilta heitä kohti lampsi vielä kaksi poikaa.
"Miksi sitä ollaan näin myöhässä?" opettajan ääni jyrähti oppilaiden pienen kuiskinnan yli.
Opettaja oli sinä päivänä julmalla tuulella. Hän veti pojille rankan sarjan rappusissa juoksua ja lihaskuntoliikkeitä. Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä juoksemaan rataa ympäri, joka kiersi keskellä urheilukenttää olevaa nurmialuetta.
Pyry yritti parhaansa mukaan kannustaa ja motivoida itseään suoritukseen. Hän tykkäsi liikkua ja urheilla, ja hänen kuntonsa oli ihan hyvä, mutta tämä treeni oli jo liikaa. Onneksi en ole ainoa, Pyry ajatteli katsellessaan yhtä toista poikaa, joka oli pyörtymäisillään. Pyry puuskutti ja hän tunsi kasvojensa olevan ihan punaiset.
Pari vuoden vanhempaa poikaa olivat aikeissa ohittaa Pyryn radalla.
"Kappas vain mikä rusoposki", vaaleahko hiuksinen poika laukaisi suustaan. Pyry tunsi punastuvansa vielä lisää kommentin aiheuttaman häpeän takia. Sitten pojat vain hölkkäsivät virnuillen ohi.
YOU ARE READING
Thought this was true
Romance"Eelin vasemman käden sisäranteeseen oli tatuoitu mustalla värillä yksinkertaiset rikkinäiset sydämenpuolikkaat. Jos puolikkaat olisi yhdistänyt niistä olisi muodostunut kokonainen sydän. Pyry katsoi tatuointia. Eeli tarkkaili Pyryn kasvoja ja yritt...
