Thought this was true

Luku 12

"Ja sitten kaikki tekee heti ohjeiden mukaan", mies liikunnanopettaja jyrähti, "ottakaa pari. Toinen hakee hanskat punaisesta laatikosta ja toinen pistehanskat sinisestä laatikosta. Toimikaa!" Opettaja tarkkaili oppilaitaan. Onneksi porukassa ei ollut vätyksiä, hän ajatteli tyytyväisenä. Yleensä kaikki tekivät työtä käskettyä ja parin ensimmäisen kerran jälkeen kukaan ei ollut tullut myöhässä tunnille ilman kunnon syytä. Miehellä oli taas päällään se mitä aina yleensäkin; t-paita ja college housut.

Eeli käveli Pyryn luokse roikotellen käsissään nyrkkeilyhanskoja.

"Tää tuntuu tunnin jälkeen sitten pohkeissa", Eeli sanoi varoitellen kuntonyrkkeilyn seurauksista. Sitten hän kaivoi harmaiden collegehousujensa taskusta mustan ohuen hiuslenkin.

Eeli veti hiuksensa taakse ja laittoi ne kiinni lenkillä. Eeli ei yleensä pitänyt hiuksiaan kiinni, koska sille ei ollut tarvetta. Nyt hän kumminkin laittoi ne kiinni, koska tiesi niiden jossain vaiheessa valahtavan tielle. Eelin hiukset eivät olleet kovin pitkät, mutta sen verran pitkät kumminkin, että halutessaan hän pystyi laittamaan ne lenkillä kiinni tai pienelle nutturalle. Hän ei kylläkään vapaaehtoisesti esiintynyt julkisesti sillä tavoin hiukset nutturalla.

Pyry katseli Eeliä. Hän seurasi ensin Eelin kädenliikkeitä. Käsistä hänen katseensa siirtyi olkapäihin ja sieltä solisluihin, jotka vaivoin näkyivät luonnonvalkoisen t-paidan alta. Pyryn katse siirtyi Eelin kaulaan. Hänen katseensa seurasi Eelin kaulankaarta ylös korvalehteen. Vasemmassa korvalehdessä Eelillä oli pieni reikä korvakorua varten.

Pyry muisteli tarkkaan, mutta ei ollut koskaan nähnyt Eelillä minkäänlaista korvakorua.

"Mä en ollut aiemmin huomannut, että sulla on korvissa reiät", Pyry huomautti ohi mennen. Hän veti pistehanskoja käsiinsä, mutta silloin tällöin hän vilkaisi Eeliä.

"Vain toisessa", Eeli vastasi. Pyry nyökkäsi.

"Sä et taida usein käyttää siinä mitään korua...", Pyry jatkoi. Pyryn toteamus oli tällä kertaa ennemmin kysymys.

"En", Eeli vastasi. Hän venytteli niskojaan. Pyry ei olisi tahtonut siirtää katsettaan pois. Hänen mielestään Eelin liikkeitä oli vain liian kiintoisaa seurata, aivan liian kiintoisaa.

Pyry sai tällä kertaa lopettaa aivottoman tuijottelunsa siihen. Eeli veti nyrkkeilyhanskat käsiinsä. Opettaja alkoi antaa ohjeita ja Pyryn oli pakko edes yrittää keskittyä tuntiin ja siihen mitä opettaja selitti.

Lopulta Pyry sai kasattua itsensä kokoon ja hän pystyi keskittymään opettajaan ja sitten liikkeiden suorittamiseen, ainakin joten kuten. Pyry oli vain tyytyväinen saadessaan viettää Eelin kanssa aikaa.