Thought this was true

Luku 2

Seuraavalle liikuntatunnille Pyry onnistui tulemaan ajoissa. Hän tuli jopa vähän ennen tunnin alkua. Kaikki eivät olleet vielä tulleet paikalle.

Pyry istahti katsomon rappusille sitoakseen lenkkareidensa nauhat uudelleen. Vaivihkaa hän seurasi muiden saapumista kurkkien välillä hiustensa lomasta. Pyry käänsi katseensa nopeasti takaisin kengännauhoihinsa huomatessaan häntä rusoposkeksi haukkuneen pojan tulevan. Pyry halusi pysyä mahdollisimman kaukana siitä pojasta. Hän ei tahtonut tulla uudestaan nolatuksi.

Nimenhuudossa kävi ilmi, että Pyryn nolanneen pojan nimi oli Eeli Puro. "Nyt kun paholaisella on nimi, häntä on vielä helpompi vältellä", Pyry pohti mielessään.

Liikuntatunti ei ollut sinä päivänä rankka. He kokeilivat aitajuoksua, pituus- ja korkeushyppyä. Opettaja jätti korkeushypyn viimeiseksi lajiksi kuin kruunatakseen kaiken. Ensin aloitettiin helpolla ja matalalla. Sitten opettaja lähti nostamaan rimaa ylemmäs ja ylemmäs ja ne, jotka pystyivät hyppäämään riman yli, jatkoivat aina vain eteenpäin. Porukkaa tippui. Lopulta jäljellä oli vain Pyry ja muutama muu poika. Eeli katseli etäämmällä Pyryn suoritusta.

Pyry onnistui viimeisessä hypyssä ja sen jälkeen opettaja päätti lopettaa tunnin. Pyry lähti kävelemään tavaroidensa luokse. Hän näki Eelin seisovan hänen matkansa varrella ja harkitsi hetken toista kautta kiertämistä. "Ei, en mä voi olla tällainen pelkuri. Ei se mun kimppuun käy", Pyry rohkaisi itseään ja lähti rennosti kävelemään Eelin ohi.

Eeli sipaisi vaaleita hiuksiaan ja katsoi suoraan Pyryyn.

"Se meni ihan hyvin.. rusoposki", Eeli heitti, mutta kuitenkin vaikuttuneen oloisena. Pyry ei tiennyt pitäisikö hänen nolostua vai olla ylpeä itsestään.