Thought this was true

Luku 14

Seuraavana aamuna Eeli heräsi Pyryn olohuoneen sohvalta. Hän suoristi kätensä ja jalkansa ja venytteli. Hän räpytteli unen jälkeistä raskautta silmistään. Ikkunasta paistoi aurinko vaakatasossa suoraan Eelin silmiin ja hänellä meni hetki saada silmät oikeasti auki. Hän käänsi päätään oikealle ja näki nukkuvan Pyryn vieressään. Pyry hengitti tasaisesti.

Eeli tarkkaili tovin Pyryn kasvoja. Pyryn luomet liikahtivat pienesti. Eeli käänsi päänsä toiseen suuntaan, sulki silmänsä uudelleen ja leikki nukkuvansa.

Pyry heräsi. Hän nousi istumaan. Pyry katsoi ulos. Hänkin huomasi, että aurinko kipuamassa taivaalle. Pyry vilkaisi seinällä olevaa kelloa. Kello alkoi lähennellä seitsemää. 

Eeli esitti heräävänsä, vaikka oli jo hereillä. Pyry vain katseli. Eeli avasi kunnolla silmänsä.

"Onko nälkä?" Pyry kysyi. Eeli nyökkäsi. Pyry nousi sohvalta ja lähti keittiöön. Eeli jäi hetkeksi vielä istumaan sohvan reunalle. Hän hieroi päätään.

Eelin astuessa keittiöön Pyry otti esiin hedelmiä, tuoremehua, kaurahiutaleita ja kahvia.

"Onko ok?" Pyry kysyi. Eeli vain nyökkäsi taas.

"Mennään ylös parvekkeelle syömään", Pyry ilmoitti.

Pyryn keittäessä puuroa Eeli nojautui seisomaan vasten keittiötasoa. Hän mietti, oliko eilisiltainen vain sittenkin ollut jotain, jonka Pyry tahtoi unohtaa. Eeli tuijotti seinää. Hän havahtui vasta kun Pyry puhui.

"Autatko kantamaan?" Pyry kysyi osoittaen kahta tarjotinta, joihin hän oli kattanut heidän aamupalansa. 

Pyry johdatti heidät rappusia yläkertaan ja sitten parvekkeelle. Parveke oli talon toisella puolella. Auringonnousu ei näkynyt sinne, mutta se värjäsi takapihan muut . Pojat istahtivat pienen pöydän ääreen ja söivät hiljaisuudessa. Varjossa oli vielä hieman viileää. Linnut lauloivat. Päivästä oli tulossa taas todella kaunis.

Tyhjennettyään puurolautasensa ja puolet kahvikupistaan Eeli siirtyi parvekkeen reunalle. Hän nojaili parvekkeen valkoiseen kaiteeseen. Hän seisoi selkä Pyryyn päin.

Pyry pohti hiljaa mielessään asioita. Lopulta hän päätti avata suunsa. Ehkä ei kannattaisi ahdistella toista tällaisilla kysymyksillä, Pyry mietti. Eeli oli niin hienosti jo eilen välttänyt sen kysymyksen. Pyry päätti kuitenkin yrittää.

"Ootko sä neitsyt?" Pyry kysyi yhtäkkiä ottaen eilisen puheeksi. Pyryn odotuksia vastaan Eeli päätti olla rehellinen. Eeli pudisti päätään.

"Viime kesänä mun serkun yhden kaverin kanssa", Eeli kertoi katsomatta Pyryyn, "sen jälkeen mä tajusin kunnolla, että mä en pysty, enkä halua olla tyttöjen kanssa". Eeli kuulosti sillä hetkellä Pyryn mielestä surumieliseltä ja näytti hauraalta. Pyry ei ollut koskaan aiemmin nähnyt Eeliä sellaisena. Eeli taas mietti, mitä Pyry mahtoi ajatella.

Pyry siirtyi huomaamattomasti Eelin viereen seisomaan. Hän otti vielä yhden askeleen vasemmalle, jolloin seisoi ihan liki Eeliä. Hän kietoi toisen kätensä Eelin vyötärölle ja painoi leukansa tämän olkaa vasten.

"Jääthän vielä?" Pyry kysyi silmät kiinni. Eeli kääntyi halaamaan Pyryä.