Thought this was true

Luku 26

Eeli tuijotti valkokankaalle mitään näkemättä ja opettajan puhetta kuulematta. Hän ei jaksanut keskittyä opetukseen. Mielummin hän olisi jäänyt aamulla kotiin peiton alle piiloon.

Bellan bileistä oli jo kolme päivää. Eelin ja Pyryn riidan jälkeen Pyry ei ollut vastannut Eelin soittoihin tai viesteihin. Sunnuntaina nuorempi laittoi yksinkertaisen viestin, jossa luki ettei hän ehtisi tavata. Siihen sitten Eeli ei ollut vastannut mitään. Hänellä oli omat arvelunsa Pyryn menoista.

Vaikka abeja ja sennuja ei oltukaan kutsuttu Bellan bileisiin, se ei meinannut etteivät muutkin saisi tietää mitä siellä oli tapahtunut. Eeli oli saanut tietää. Juorut toisten seurustelusuhteista ja säädöistä levisivät nopeasti ja niitä vatvoivat myös ihmiset joille asia ei olisi kuulunut tippaakaan. Eelillä oli pari kaveria jotka olivat lukion ensimmäisellä niin kuin Pyrykin. Yhteisessä viestiketjussa joku oli tullut maininneeksi asiasta, jonka oli bileissä nähnyt.

Eelin tunteet olivat niin sekaisin. Hän tunsi kiukkua, surua ja pettymystä. Välillä kaikkia yhtä aikaa. Välillä taas vain yksi tunne saattoi tulla ja vallata hänet kokonaan. Hän oli kuvitellut Pyryn olevan rehellinen ja luotettava.

Nuorempi poika oli vaikuttanut olevan tosissaan. Silti tämä oli päätynyt suutelemaan tytön kanssa. Hän oli väittänyt niin kiven kovaan ettei välittänyt Aimista ollenkaan. Tavallaan Eelistä tuntui, että juttu oli hänen oma vikansa. Hän oli itse esitellyt Aimin Pyrylle. Tyttö oli vaatimastaan vaatinut ja lopulta Eeli oli suostunut. Samalla Eeli oli kuitenkin päässyt itse lähemmäs Pyryä.

Eeli havahtui vasta kun tuolit narisivat luokan vanhaa puista lattiaa vasten ja muut opiskelijat liikkuivat hänen ympärillään. Nyt olisi aika viimein lähteä kotiin. Poika tunki äkkiä tavaroita reppuunsa.

"Eeli, kuule, voisitko odottaa hetken", naisopettajan ääni kantautui Eelin korviin. Hän hidasti vauhtiaan ja nosti katseensa opettajaan, joka lähestyi häntä.

"Vaikutit äsken tunnilla vähän poissaolevalta. Onko kaikki hyvin?" opettaja kysyi kurtistaen hieman kulmiaan huolestuneena. Eeli avasi suunsa, mutta hän ei tiennyt mitä sanoa. Ajatukset juoksivat kilpaa hänen päässään. Hän mietti, pitäisikö valehdella ja sanoa kaiken olevan okei, vaikka melkein kaikki tuntui olevan päin persettä, vai pitäisikö vain kertoa, mikä häntä vaivasi. Opettaja hänen edessään kallisti hieman päätään odottavasti. Hän valitsi ensimmäisen vaihtoehdon.

"Kaikki on ihan hyvin", Eeli sanoi ja pakotti huulilleen jonkin näköisen hymyn. Se ei vaikuttanut opettajasta kovinkaan vakuuttavalta.

"Ihan varmastiko? Sä voit kertoa mulle jos jokin vaivaa sua", nainen sanoi ottaen lasit pois silmiltään. Hän hymyili rohkaisevasti. Pienen hetken Eelin teki mieli kertoa kaikesta Pyryn kanssa sattuneesta. Jokin kumminkin esti häntä. Eeli yritti hymyillä leveämmin, vaikka oikeasti hän olisi tahtonut itkeä. Hän oli vain niin väsynyt ja tahtoi pois koulusta.

"Kyllä, mulla ei ole mitään hätää", hän sanoi. Opettaja tyytyi noihin sanoihin. Eeli lähti kävelemään ulos luokasta. Ovella hän vielä toivotti opettajalleen hyvät päivän jatkot. Sitten hän melkeinpä juoksi koulun käytävien läpi, rappusia alas ja ulos koulun ovista. Loppujen lopuksi valehteleminen ei ollut vaikeaa. Ainakin se oli helpompaa kuin omien oikeiden tunteiden paljastaminen.

Eeli pysähtyi vasta kun oli päässyt kotona omaan huoneeseensa. Hän romahti sängylleen makaamaan ja tunsi kuinka päänsärky hivuttautui hänen luokseen. Hän oli täysin kyllästynyt kaikkiin ajatuksiinsa.

Viimeiset kolme päivää Eeli oli analysoinut ja arponut mitä hänen pitäisi tehdä. Hän ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään. Tunteet alkoivat käydä liian raskaiksi ja hengittäminenkin tuntui vaikealta. Kunpa se kaikki olisi vain kadonnut. Hän ei enää olisi jaksanut miettiä koko juttua.

Tavallaan Eelin olisi tehnyt mieli jutella jollekulle, mutta ei tiennyt kenelle. Hänen äitinsä oli Kanarialla eikä tullut kuuloonkaan soitella tällaisista asioista. Hän ei tahtonut huolestuttaa äitiään, joka kumminkin heti tarjoutuisi ottamaan ensimmäisen lennon takaisin kotiin. Kavereilleenkaan Eeli ei pystynyt puhumaan, koska hän ei ollut edes kertonut kellekään jutustaan Pyryn kanssa. Opettaja oli tarjonnut hänelle apuaan, mutta hän oli jo kieltäytynyt siitä. Eelillä oli ristiriitainen olo.

Poika vain makasi surullisena sängyllään. Hän otti puhelimen ja kuulokkeet repustaan. Hän lisäsi vielä musiikin äänenvoimakkuutta ennen kuin sulki silmänsä. Motivaatio kouluakin kohtaan oli kokonaan kadonnut.

Eeli nukahti. Hän ei ollut nukkunut yöllä kunnolla.

Eeli heräsi parin tunnin kuluttua puhelimensa väristessä vieressään. Pyryltä oli tullut kolme viestiä. Eeli huokaisi väsyneenä.

Pyry: Hei

Pyry: Miten menee?

Pyry: Ei nähty koko päivänä koulussa...

~~~~~~~~

iskä ja äiti oli lähdössä lenkille

äiti: muista sitten ottaa kakku uunista
iskä: kelle sä teet kakkua?
minä: itselleni
iskä: tuleeko sulle vieraita?
minä: ...
minä: ei

eli mä vietän iltani syöden suklaakakkua ja katsoen netflixiä