Thought this was true

Luku 11

"Hei", Eeli sanoi vetäen itselleen tuolin pöydän alta. Ruokalassa oli aika kovaäänistä. Jostain pöydästä kuului railakasta naurua. Pyry istui yhdessä pyöreässä pöydässä Aimin ja kahden muun kaverinsa kanssa, Davidin ja Marin. Pyry laski lasinsa tarjottimelle ja katsahti Eeliin, jonka hiukset olivat hieman pörröllä. Hän nyökkäsi tälle.

"Sitten se opettaja kysyi taas multa, vaikka mä en edes viitannut. Mä en oikeasti jaksa. Miksei se voi vaan antaa Petterin vastata kun sillä on aina niin mahtavat mielipiteet kaikesta. Mikäki nuoleskelija", Aimi tuhahti. Hän jatkoi tuohtuneena aiemmin aloittamaansa selitystä. Eeli pyöräytti silmiään Pyrylle. Sitten hän irvisti hullunkurisesti. Pyry oli revetä nauramaan ääneen.

"Se on mun kanssa samalla biologian kurssilla ja sielläkin se tekee sitä koko ajan", Mari yhtyi Aimin valitukseen ja tuhahteluun. Aimi heilautti olkansa yli platinan vaaleita hiuksiaan. Hän ei luonut katsettakaan Eeliin, joka oli tullut istumaan heidän pöytäänsä.

"Aiotko syödä ton?" Eeli kysyi Pyryltä osoittaen tämän tarjottimella olevaa leipää. Pyry pudisti päätään. Eeli otti leivän ja rupesi syömään. Nyt Aimin oli pakko kiinnittää huomiotaan Eeliin, jonka oli tähän mennessä onnistunut jättämään huomiotta. Aimi katsoi vuorotellen Pyryä, Pyryn tarjotinta ja Eeliä.

"Mitä hittoa?" Aimi kysyi kurtistaen kulmiaan. Hän ei pitänyt siitä, että Pyry ja Eeli tulivat niin hyvin toimeen. Toisen tarjottimelta syöminen meinasi aikamoista läheisyyttä. Se myös epäilytti Aimia.

"Mä syön", Eeli vastasi viattomasti hymyillen ja olkiaan kohauttaen. Aimi sulki hetkeksi suunsa. Mari naurahti ja jäi tuijottamaan Eeliä.

"Nyt on vasta junnujen ruokailu", Aimi sanoi pisteliäästi. Eeli vain hymyili ja katsoi Aimia suoraan silmiin. Aimin katse muuttui asteen murhaavammaksi.

"Onhan se opettaja vähän hullu... kai.." David sanoi sen kaiken väliin. Hän ei jaksanut draamaa. Se, että Aimi oli liittynyt heidän kaveriporukkaansa oli aiheuttanut jo ihan tarpeeksi draamaa.

Eeli nousi tuoliltaan. Hän oli saanut leivän syötyä.

"Oli kiva tavata", Eeli nyökkäsi Marille ja Davidille. Sitten hän hymyily Pyrylle pienesti ja lähti. Pyry jäi tuijottamaan hänen peräänsä.

"Se on aika hyvän näköinen", Mari huokasi hieman haaveksivasti. Aimi hymähti.

"Onko se sennu vai abi? Mikä sen nimi on?" Mari kyseli vilkuillen Aimia ja Pyryä.

"Eikös se ole sennu?" David puuttui puheeseen. Hän vilkaisi Mariin.

"Joo. Sen nimi on Eeli... Puro.." Pyry vastasi. Aimi oli päättänyt pitää suunsa kiinni. Hän tuijotti kiukkuisen oloisena jonnekin kaukaisuuteen. Mari näytti mietteliäältä.

"Mites te..." David aloitti.

"Onko sulla tai jollakin sen numeroa?" Mari keskeytti Davidin, joka näytti tylsistyneeltä. Oikeasti häntä harmitti Marin kiinnostus Eeliä kohtaan.

"Ei", Pyry vastasi nopeasti. Aimi loi häneen katseen kulmat koholla.

"Mutta sä löydät sen helposti instasta.." Pyry yritti korjata nopeaa kieltämistään ettei vaikuttaisi omituiselta. Aimi huokasi. Hän tarkkaili hetken Pyryn kasvoja. Sitten hän jatkoi taas oman juttunsa selittämistä.

Pyry olisi tahtonut nousta pöydästä, mutta hän ei viitsinyt. Aimi olisi kumminkin vain saanut jonkin kohtauksen. Siinä se taas höpötteli vain omia juttujaan. 

Nelikko vei tarjottimensa palautustiskille. Mari kaivoi puhelimen taskustaan. Hän selasi hetken ja sitten hän kiinnittyi Pyryn kylkeen.

"Onko se tämä?" Mari näytti Eelin tiliä. Pyry olisi tunnistanut sen milloin tahansa nopeallakin vilkaisulla.

"Joo", Pyry sanoi hieman vaisusti, vaikka hänen olisi tehnyt mieli kieltää. Sitten Mari lähti kipittämään iloisena Aimin perään. Pyry jäi seisomaan paikalleen. Sitten hän huokasi, nosti reppunsa olalleen naulakosta ja lähti kohti seuraava tunnin luokkaa.