Thought this was true

Joulu special

Lunta satoi jo sakeanaan maahan, vaikka oli vasta aamu. Joka puolella oli valkoista puuterihöttöä, joka kasaantui puiden oksille ja katoille.

"Ai että on ihanaa, kun pääsitte tulemaan", vaaleahiuksinen nainen sirkutti tiilistä tehdyn omakotitalonsa ovella. Oveen oli ripustettu havukranssi ja ikkunoille oli ripustettu tähtiävaloja ketjussa.

"Ihana kun, Erja, kutsuit meidät", nainen , jolla oli tummat kiharat, halasi vaaleahiuksista. 

"No tulkaa nyt jo sisään sieltä", Erja kehotti tummahiuksista naista ja tämän poikaa. Lumi alkoi kerrostua heidän olkapäilleen ovella seisoessaan. Nainen ja poika astuivat sisään ja rupesivat riisumaan paksuja talvivaatteitaan pois, ja ripustivat ne naulakkoon.

"Eeli! Tuula ja Miikka tulivat!" Erja huusi pojalleen yläkertaan johtavien rappusten juurelta. Eeli tuli ripeästi alakertaan ja yritti olla näyttämättä liian innostuneelta. Tumma hiuksinen Tuula halasi alakertaan tullutta Eeliä, kun taas pojat vain hymyilivät toisilleen.

Tästä tulisi varmasti mukava joulu, Eeli pohti ääneti hymyillen.

***

"No niin. Nyt on jo aika nousta", Pyryn äidin ääni kajahti Pyryn huoneessa. Hän avasi verhot ja käveli uudelleen ikkunalta poikansa sängylle. Hän odotti hetken ja veti sitten peiton pois Pyryn päältä.

"Laura tuli jo tunti sitten ja täällä sitä vaan maataan sängyssä", Pyryn äiti tiuskaisi vielä ennen kuin poistui huoneesta. Voi hitto, Pyry ajatteli. Hän oli hetkellisesti unohtanut kokonaan isosiskonsa tulon ja koko perheen aaton vieton yhdessä.

Pyry kapusi sängystään ja raahautui vaatekaapille vetämään vaatetta ylleen. Samalla hän vilkaisi kelloa, joka näytti vasta puoli yhtätoista aamulla. Hänen täytyisi käydä vielä ostamassa Lauralle lahja, ettei kukaan pahastuisi. Joulu heidän perheessään oli aina ollut räjähdysaltista aikaa ja Pyry halusi välttää kolmannen maailmansodan syttymisen.

Pyry hivuttautui rappuset alakertaan. Äiti oli keittiössä leipomassa ja isä ja sisko istuivat olohuoneen sohvalla juoden lämmintä glögiä.

"Kylläpä sitä ollaan nukuttu pitkään", Laura sanoi piikitellen. Pyry pyöritti silmiään.  Hän oli perheessään ainoa, joka ei ollut aamuihmisiä. 

"Mun pitää käydä vielä Marin kanssa kaupassa. Se tarvii apua kun se oli unohtanut ostaa jonkun lahjan", Pyry kertoi pienen valkoisen valheen. Hän olisi vain saanut siskolta lisää irvailua, jos olisi kertonut itse unohtaneensa. Pyryn kaikki muut perheen jäsenet olivat myös tarkkoja aikatauluista ja muista. Sekään ei valitettavasti ollut Pyryn vahvimpia puolia. Joskus Pyry tunsi itsensä mustaksi lampaaksi perheessään.

"Pitäähän sitä ystävää hädässä auttaa", Pyryn isä hymyili. Pyry lähti keittiöön nappaamaan aamupalaa ja samalla hän laittoi Marille viestiä.

***

"Ajatella, että teillä pojilla on jo ensimmäinen puolivuotta junnuvuodesta lukiosta takana", Tuula huokaisi, "niin nämä meidän pojat vain kasvaa". Erja naurahti ja pörrötti Eelin hiuksia, joka istui hänen vieressään sohvalla. Eeli yritti ensin väistää äitinsä liikettä, mutta epäonnistui. Miikka virnisteli nojatuolista. Sitten Eelikin hymyili.

"No niin", Erja sanoi noustessaan sohvalta, "mennään keittämään kahvit ja sen jälkeen voisi ruveta laittamaan ruokaa. Kala on vielä laittamatta". Tuulakin nousi ja lähti Erjan perässä keittiöön. Pojat jäivät hetkeksi istumaan olohuoneeseen kahdestaan. Miikka tuijotti ulos ikkunasta. Ulkona satoi edelleen lunta kinoksiksi asti. Eeli katseli Miikkan sivuprofiilia. Pojalla oli tummanruskeat melkein mustat hiukset ja ruskeat silmät.