Thought this was true

Luku 18

Pyry ja Eeli eivät olleet nähneet toisiaan kunnolla pariin päivään. Molemmilla oli ollut taas vaihteeksi paljon koulukiireitä. Tavallisesti he edes viestittelivät, mutta nyt he eivät olleet oikeastaan tehneet sitäkään. Pyryä huolestutti, oliko viikonloppu sittenkin pilannut kaiken. Hänellä ei ollut taaskaan mitään tietoa Eelin ajatusten kulusta.

Pyry sörkki haarukalla lautasellaan olevia lihan paloja.

"Ei se nyt niin pahaa ole", Pyryn äiti sanoi loukkaantuneena. Pyry nosti päätään ja katsoi äitiään. Hän oli ollut taas ihan ajatuksissaan. Hänen isänsäkin katsoi häntä kummastuneen näköisenä.

"Kyllä tää on hyvää", Pyry sanoi vaimeasti ja alkoi lapata ruokaa suuhunsa. Hän pureskeli lihan ja perunan palat mahdollisimman nopeasti ja huuhteli ne alas maidolla. Pyry kiitti vaisusti, vei astiat tiskipöydälle ja lähti omaan huoneeseensa. Hän rojahti sängylleen makaamaan ja painoi päänsä tyynyyn.

Pari viimeistä päivää koulussa olivat olleet kuolettavan tylsiä. David oli kipeänä, joten Pyry oli joutunut kestämään Aimia ja Maria yksin. Aimi jaksoi aina vaan höpöttää turhanpäiväisyyksiä. Mari oli alkanut omaksumaan Aimin puheenaiheita ja käyttäytymistä. Se ärsytti erityisesti Davidia, mutta nyt Pyrykin huomasi sen kunnolla.

Pyry pyörähti kyljelleen makaamaan ja halasi tyynyään. Hän kaipasi Eelin seuraa. Hänen kanssaan oli aina niin mukava olla. Pyry katosi taas ajatuksiinsa. Hän sulki silmänsä ja nukahtikin hetkeksi.

Pian jokin kova ääni tunkeutui Pyryn uneen. Hän säpsähti hereille. Ensiksi hän ei meinannut tajuta, mikä äänen lähde oli. Lopulta hän tajusi etsiä puhelintaan.

"Hei", Pyry sanoi unenpöpperöisenä puhelimeen. Hän oli vastannut edes katsomatta, kuka soitti.

"Kylläpä siinä kesti", tuttu ääni sanoi kiusoittelevaan sävyyn. Pyry vei puhelimen hetkeksi kauemmas korvastaan ja katsoi näyttöä. Innostus kasvoi hänen sisällään. Näytöllä luki Eelin nimi ja puhelinnumero. Aito hymy nousi pitkästä aikaa Pyryn kasvoille.

"Mitäs sä teet?" Eeli kysyi.

"Kuolen tylsyyteen. Sä voisit vaikka keksiä jotain viihdykettä", Pyry sanoi hymy huulillaan.

"Nooh.. Sä voisit vaikka tulla nyt tänne ja mä voin viihdyttää sua", Eeli vastasi. Puhelun loputtua Pyry ilmoitti vanhemmilleen menevänsä kaverin luo. Ulkona hän hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti pyöräilemään kohti Eelin kotia.

Pyry istui Eelin luona sohvalla. Eeli taas istui hänen sylissään. Heidän kätensä olivat kietoutuneet toistensa ympärille. Eeli oli laskenut päänsä Pyryn kaulaa vasten.

"Sulla on luinen perse", Pyry huomautti.

"No kiitos", Eeli vastasi muka loukkaantuneella äänellä, mutta oikeasti hän hymyili. Voi kuinka hän olikaan kaivannut sitä, että sai olla yhden elämänsä tärkeimmän ihmisen lähellä.

Pyry siirsi käsiään ja teki peukaloillaan ympyröitä Eelin kylkiin. Eeli nosti päätään. Hän katseli väsyneenä Pyryn kasvoja. Viimeiset pari päivää olivat olleet rankkoja koulun puolesta ja hän oli iloinen viimein saadessaan vain olla. Pyry nosti katseensa Eelin kaulalta kasvoin ja leukaa pitkin nenän kautta silmiin. He vetivät toisiaan lähemmäs.

Kaksikko istui kiinni toisissaan. Eeli sulki silmänsä ja puri vaaleaa alahuultaan. Hän ajatteli allaan istuvaa Pyryä. Heidän kehojensa välillään oli vain vaatekerrokset. Pyry liikkui. Hän nosti jalkansa sohvalle ja kääntyi niin että makasi sohvalla. Eeli oli kokonaan hänen päällään.

Eeli avasi silmänsä. Hän tarkkaili toisen pojan jokaista kasvonpiirrettä. Pyryllä oli tummat ripset, ruskeat silmät ja hänen huulensa olivat hieman punertavat. Huulet, joita Eeli halusi suudella. Poskille oli ripoteltu pieniä melkein huomaamattomia pisamia ja kaulalla oli pari luomea.

Eeli otti tukevamman asennon. Hän ei halunnut olla koko painollaan Pyryn päällä. He tuijottelivat hetken toisiaan silmiin. Sitten vuoden vanhempi poika suuteli varovasti nuoremman huulia. Molemmat olivat odottaneet tätä. Pyry nosti kätensä Eelin hiuksiin ja suudelma syveni.