Thought this was true

Luku 24

Kuukausi yhdessä oli iso etappi ainakin Pyrylle, joka ei koskaan ollut oikeastaan kunnolla seurustellut. Hän seisoi ulkona ja tuijotti hetken edessään olevaa Eelin kodin ulko-ovea. Sitten hän kurottautui soittamaan ovikelloa.

Pienen hetken kuluttua Eeli tuli avaamaan oven. Pyry ei voinut olla hymyilemättä. Eelillä oli päällään valkoinen kauluspaita ja mustat farkut. Toinen ei ollut koskaan nähnyt häntä niin laittautuneena. Vanhempi poika yleensä vältteli farkkuja ja pukeutui löysempiin housuihin. Toki Pyry oli nähnyt kuvia vanhojen tansseista, joissa Eeli oli ollut, mutta hänen mielestään mustat tiukat farkut olivat kyllä paremman näköiset kuin puvun housut.

"Hei?" Eeli naurahti hieman kiusaantuneena.
"Sori", Pyry mutisi ja tunsi poskilleen leviävän punaisen värin. Hän käänsi katseensa pois päin.
"Ei se mitään", Eeli virnisti. Sitten hän ohjasi Pyryn keittiön pöydän ääreen istumaan. Hän itse siirtyikin keittiötasojen eteen. Hän kaatoi veden pois kattilassa keittyneiden pastojen seasta. Sitten hän kattoi pöydän loppuun Pyryn tarkkaillessa toisen tekemisiä.

Viimein he istuivat yhdessä pöydän ääressä. Eeli oli tehnyt pastan lisäksi kastikkeen ja salaattia. He söivät hetken ääneti.

"Äiti lähti viikoksi jooga kavereidensa kanssa Kanarialle. Päättivät vain ottaa äkkilähdön", Eeli pyöritteli silmiään, "mä ajattelin että jos sä voisit tulla ainakin täksi viikonlopuksi yöksi".
Pyrystä ajatus oli ihana. Hän hymyili.

"Mun pitää huomenna sinne Bellan syntymäpäiville. Mä lupasin Marille ja Davidille että menen niiden kanssa", hän sanoi äänessään pettymystä ja hymy hyytyi. Hän oli jo melkein kokonaan unohtanut asian.
"No ei voi mitään", Eeli sanoi pidellen tekohymyä kasvoillaan. Häntä ärsytti ajatus Pyrystä samassa talossa Aimin kanssa. Hän ei kuitenkaan jaksanut olla kauaa ärsyyntynyt. Pyry koski hänen jalkaansa jalallaan pöydän alla.

Kaksikko söi Eelin laittaman ruoan ja sen jälkeen he istuivat sohvalle katsomaan elokuvaa. Pyry kietoi toisen kätensä Eelin ympärille. Toisella kädellään hän piti kiinni vanhemman toisesta kädestä. Elokuva ei ollut enää hetkeen jaksanut kiinnostaa nuorempaa. Hän suuteli Eelin rannetta siitä kohtaa, jossa tällä oli tatuointi. Ranteen iho oli vaaleaa ja sileää.

"Miksi sä ylipäätään kiinnostuit musta?" Pyry ilmaisi ääneen asian, jota oli miettinyt jo jonkin aikaa. Hän katseli Eelin kasvoja.
"Miksi ihmiset ylipäätään kiinnostuu mistään?" toinen vastasi. Pyry tiesi Eelin vain kiusoittelevan häntä. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen vastaukseen. 

"Ei kun oikeesti. Miksi?" nuorempi kysyi uudelleen. Hän kohottautui ryhdikkäämpään asentoon ja tarkkaili jokaista vanhemman pojan kasvonpiirrettä.

"No siis..." Eeli haraisi hiuksiaan. Hän kääntyi katsomaan kyljessään kiinni istuvaa poikaa.
"Silloin. Aiemmin keväällä. Saattoi olla niin, että mä kuulin jonkun puhuvan siitä, että saattaisit olla kiinnostunut... pojista. Siellä kurssilla mä sitten näin sut ja ajattelin että sä olet söpö. Sitten mä kiinnostuin susta", Eeli kertoi. Hänen äänensävynsä oli jotenkin varovainen.

"Siis mitä", Pyry kysyi. Hän siirsi kätensä pois vieressään olevan pojan ympäriltä ja otti hieman etäisyyttä. 
"Mitä?" Eeli kysyi hieman säikähtäen Pyryn reaktiota. Se myös hämmensi häntä. Hän mietti, mitä oli tehnyt väärin.

"Siis liikkuuko jossain jotain huhuja että mä olen kiinnostunut pojista?" Pyry kysyi paniikin hiipiessä hänen luokseen.
"No sähän olet", Eeli vastasi hieman vaisusti.
"Eeli", Pyry tiuskaisi edellä mainitun kääntäessä katseensa sylissä oleviin käsiinsä.
"Ei ne mitään huhuja ole. Joku vaan puhui. Ehkä vaan vitsaili. Ei se mikään yleinen juttu ole. Eikä ketään oikeasti kiinnosta", Eeli yritti rauhoitella.

"Hemmetti", Pyry mutisi. Hänen sydämensä hakkasi. Hän ei ollut tiennyt, että joku olisi saattanut tietää. Hän oli luullut ettei kukaan tietäisi.
"Kuka se oli?" poika tivasi paniikissa. Kädet tärisivät. Hän oli kuvitellut vain Eelin tietävän, ei kenenkään muun. Häntä ahdisti koko tilanne. Aiemmin hän oli pystynyt työntämään joksikin aikaa nämä ajatukset pois  mielestään, mutta sillä hetkellä hänestä tuntui kuin kaikki seinät olisivat kaatumassa päälle.

"Joku sun vanha luokkalainen yläkoulusta", Eeli vastasi. Hän jotenkin ymmärsi, että toista ahdisti. Hän ei ollut kuitenkaan kuvitellut sitä noin pahaksi.

Pyry nousi sohvalta.
"Mihin sä nyt menet?" Eeli kysyi hädän vivahtaessa hänen äänessään.

"Meni fiilis", Pyry vastasi yksitoikkoisesti.
"Mihin?" vanhempi kysyi. Hän istui vielä sohvalla.
"Tähän kaikkeen", nuorempi sanoi voimattomana lähtien kävelemään kohti eteistä.

Nyt myös Eeli nousi seisomaan.
"Ja sekö on mun vika?!" hän kysyi korottaen ääntään.
"En mä tiedä. Ei kai. Meni vaan fiilis", Pyry tiuski kykenemättä ajattelemaan kunnolla. Hän sulloi jalat kenkiin ja avasi ulko-oven. Hän kaipasi äkkiä ulos talosta. Hän kaipasi happea ja kykyä hengittää kunnolla.

Eeli jäi yksin hämmentyneenä kaikesta ja loukkaantuneena seisomaan hiljaiseen taloon.

"Vitun vitun vittu", poika sanoi kovaan ääneen. Miksei hän ollut edes estänyt toista lähtemästä? Miksi kaikki tuntui niin vaikealta?

Hän painoi päänsä sohvatyynyyn ja huusi niin kovaa kuin ikinä jaksoi. Miten tässä näin kävi?

Televisioruudussa elokuva oli loppumaisillaan. Mies piteli onnellisena naista sylissään. He oli yhdessä voittanut vihollisensa. Pariskunnan intohimoisen suudelman jälkeen lopputekstit lähtivät pyörimään mustalla taustalla laajalla televisioruudulla.

Eeli nosti päänsä ja haroi hiuksiaan. Miten tässä näin kävi?