Thought this was true

Luku 27

Elämme jännittäviä aikoja, kultaseni.
Wattpad oli aiheuttaa mulle sydänkohtauksen ja hermoromahduksen. Olin suuren inspiraation saaneena kirjoittanut kaikki loput luvut ja olivat vain tarkistus lukua vailla valmiit. Sitten huomasin toiseksi viimeisen luvun kadonneen... Onneksi se kumminkin palasi takaisin!!! Kamala todeta että loppu lähenee.

Nyt siihen mitä varten ihmiset täällä oikeasti ovat:

Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä kun Pyry istui laiturilla yliopiston rannassa. Tummat aallot velloivat hänen allaan. Poika otti puhelimen taskustaan ja katsoi kelloa. Eeli oli viisitoista minuuttia myöhässä. Hän ei koskaan ollut. Vanhempi poika oli aina ajoissa oli kyse sitten mistä tahansa.

Pyry ei voinut olla miettimättä olisiko Eeli voinut tehdä oharit. Se olisi kyllä ollut varmaan ihan oikein hänelle kun mietti mitä hän oli mennyt tekemään viime viikonloppuna. Sen jälkeen Pyry oli vältellyt poikaystäväänsä ja sitten tämä oli ruvennut välttelemään häntä. Oharit siihen verrattua olisivat luultavasti pikku juttu.

Tuuli pörrötti rannassa istuvan pojan hiuksia. Hän ei uskaltanut lähteä vielä pois, jos toinen ilmaantuisikin paikalle. Lokkeja kaarteli meren yllä. Niillä taisi olla jollain tasolla helpompi elämä kuin ihmisillä. Ne eivät luultavasti surreet jokaista menetystä.

Eeli kasteli kauempaa pää painuksissa istuvaa Pyryä. Tavallaan hänen kävi toista sääliksi. Hän olisi tahtonut vain halata Pyryä ja unohtaa tapahtuneen, muttei kuitenkaan pystynyt siihen. Hän käveli hitaasti lähemmäs. Hän veti lopulta syvään henkeä ja istui laiturille Pyryn viereen, joka kohotti äkkiä päätään. Vanhempi poika tuijotti vain eteensä. Nuorempi kasteli vanhemman sivuprofiilia kuin testaten muistaako vielä jokaisen kasvonpiirteen.

Kaksikko istui hiljaa paikallaan. Pyry oli kaivannut Eelin läheisyyttä, mutta nyt se vaikutti vain kylmältä. Nuorempi poika liikutteli varovasti jalkojaan. Hän kuitenkin varoi koskettamasta vieressään olevaa poikaa. Hän ei ollut varma miten toinen reagoisi. Hiljaisuus oli painostavaa ja se ahdisti Pyryä entisestään.

"M-mä oon.." Pyry aloitti änkyttäen.

"Mitä sä oot?" Eeli kysyi kääntäen päänsä kohti puhunutta. Nuorempi poika ei ollut nähnyt vanhempaa koskaan sellaisena. Äänensävy oli kylmä ja katse, joka Eelillä oli silmissään, olisi voinut tappaa jonkun. Hän oli selvästi vihainen. Pyry ei saanut enää sanaakaan suustaan.

Yllättäen Eeli olemus kuitenkin muuttui.

"Vittu tää on mun vika. Mä oon niin idiootti", Eeli nousi seisomaan ja katsoi taivaalle. Äänen sävy oli muuttunut katuvaksi ja tavallaan anelevaksi.

"M-mitä.. M-m-miten.." nuorempi poika nousi myös seisomaan. Hän ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Hän pystyi ainoastaan seisomaan paikallaan.

"Mä esittelin sut Aimille. Mä ajoin sut sen luo", Eeli sanoi kääntäen katseensa Pyryyn. Tällä kertaa pojan silmissä näkyi kipua. Se hajotti Pyryn. Hän olisi vain tahtonut vetää vanhemman halaukseen.

"Etkä! Toi ei oo totta", Pyry yritti sanoa väliin. Hän otti askeleen lähemmäs Eeliä, joka samaan aikaan otti askeleen taakse päin.

"No tavalla tai toisella kumminkin raahauduit sen luo. Sä olisit voinut kertoa jos oot bi tai jotain. Mä luulin, että sä oot tosissas mun kanssa", tekstiä tuli vanhemman loukkaantuneen pojan suusta vauhdilla.

"Sä oot käsittänyt tän kaiken väärin. Sun pitää rauhottua ja kuunnella mua!" Pyry melkeinpä huusi nyt kun hetkellisesti sai suunsa auki.

"Mä luulin, että sä olet tosissasi. Mä luulin, että tää on totta", Eeli sanoi pelottavan rauhalliseen, hiljaiseen sävyyn. Pyry oli kuin halvaantunut. Hän ei saanut enää sanaa suustaan. Hän ei onnistunut selittämään mitään tai puolustamaan itseään. Pojat seisoivat paikoillaan. Koiraa lenkittävä muori seurasi tapahtumaa vähän matkan päässä kävelytiellä.

Eeli nuolaisi kuivia huuliaan. Jos tilanne olisi ollut mikä muu tahansa, Pyry olisi voinut pitää sitä seksikkäänä. Vanhempi poika odotti vielä hetken. Pyry aukoi ja sulki suutaan kuin kala. Hän ei kuitenkaan saanut ääntään kuuluviin. Eeli katsoi eteensä pettyneenä. Hän kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään pois.

Pyry ei pystynyt muuta kuin katsomaan Eelin loittonevaa selkää. Hän mietti, olisiko koko suhde nyt menetetty. Kaikki oli vielä enemmän perseellään kuin aiemmin. Hänen poikaystävänsä käveli pois hänen luotaan taakseen katsomatta.

Pyry haroi tummia hiuksiaan. Hän lyyhistyi maahan. Paha olo tuli yli kuin parin metrin päässä rantaan iskevät aallot. Hän haukkoi henkeään. Kyyneleet valuivat silmistä. Poika ei edes yrittänyt estää niiden tuloa. Samapa se enää oli. Millään ei ollut enää väliä. Hän oli täysin murtunut.

Vihdoin ja viimein kohtauksen päätyttyä ja Pyryn itkiessä maassa muori lähti jatkamaan makaa koiransa kanssa.