Thought this was true

Luku 8

Pyry ja Eeli viestittelivät instagramissa aika paljon. Enimmäkseen se oli sellaista turhanpäiväistä höpinää ja meemien lähettelyä. Joskus he kohtasivat koulussa ja vaihtoivat sanan tai pari, mutta viesteillä keskustelu oli paljon helpompaa ja rennompaa. Joskus kun Eeli saattoi olla kavereidensa kanssa ja silloin hän vain nyökkäsi tervehdykseksi.

Sitten tuli kerta jolloin Eeli pyysi Pyryä mukaan rannalle perjantai-iltana illanviettoon. Pyry suostui melkein epäröimättä ja oli aika innoissaan. Jotenkin kumminkin hänen mielialasna laski hieman kun kävi ilmi että Aimi oli myös menossa sinne.

Ilta oli kaunis. Sää oli hyvä, vaikka ennusteissa oli luvattu muuta. Nuorisoa kerääntyi rannalle. Joku soitti musiikkia bluethoot kaiuttimellaan. Aimi oli päättänyt, että he menevät sinne Pyryn kanssa samaa matkaa. He asuivat kohtalaisen lähellä toisiaan samassa osaa kaupunkia. Aimi oli Pyryssä kiinni. Kun Aimi irrotti hetkeksi otteensa Pyrystä, tällä oli aikaa etsiä Eeli.

Pyry joutui hetken pyörimään ympyrää ennen kuin löysi Eelin. He istahtivat rantakiville. Paikalla oli ehkä viitisentoista nuorta. Myös Alice, Mika ja Jasper olivat tulleet. Pyry tunnisti myös joitain muita junioreita ja senioreita, mutta hän tiesi heidät vain nimeltä.

Lopulta myös Aimi löysi tiensä Pyryn ja Eelin luo.

"Ai jaha", Aimi huudahti huomatessaan Eelin. Eeli vain hymyili takasin mahdollisimman viattomana.

"Terve vaan Aimi", Eeli hymyili edelleen. Aimi mietti hetken. Sitten hän ojensi toisen kädessään olevista siidereistä Pyrylle ja toisen Eelille. Aimia ärsytti hieman Eelin ilmestyminen, mutta päätti olla järjestämättä kohtausta, vaikka olisi siihen ihan vallan mainiosti pystynytkin.

"Mä käyn hakemassa itselleni uuden", Aimi vain sanoi ja lähti kävelemään,

"Oot velkaa ton mulle", Aimi vielä huudahti Eelille.

Eeli katsahti Pyryyn. Hän näki Pyryn ilmeen. Sitten hän laski katseensa syliinsä.

"Ai helvetti", Eeli vaikersi. Pyry käänsi katseensa häneen. 

"Mä oon niin pahoillani. Mun olis pitänyt tajuta. Mun olis pitänyt ymmärtää edes kertoa etukäteen. Ei sun ole pakko juoda. Ei munkaan tarvi tai voidaan lähteä, jos tahdot", sanat tulivat melkein loppumattomana tulvana Eelin suusta. Hän näytti järkyttyneeltä ja hän oli pettynyt itseensä. Sitten hänen ilmeensä muuttui epätoivoiseksi.

"Hei tää on ihan okei", Pyry sanoi, "mistä sun muka olis pitänyt tietää, että mä en ole koskaan juonut ja olishan mun pitänyt ajatella, ettei tälläsessa porukassa pelkällä mehulinjalla olla". Sitten Pyry naurahti keventääkseen tunnelmaa. Eelin kulmat olivat epäilevästi kurtussa.

"Ei tässä ole mitään hätää", Pyry jatkoi. Juuri silloin hän huomasi Aimin taas kävelemässä heitä kohti.

"Ootko sä ihan varma?" Eeli kysyi vielä.

"Joo, joo. Ei tässä ole mitään hätää. Turha sun on murehtia. Ota rennosti", Pyry kehotti. Hän taikoi jostain rennon hymyn huulilleen.

"Okei", Eeli sanoi hiljempaa. Hän yritti jotain hymyntapaista, kun Aimi tuli heidän luokseen. Pyry avasi siiderin ja joi. Hän yritti parhaillaan peittää pientä irvistystä. Toisella kulauksella se ei enää maistunut kamalalle. Pyryn kädet vähän kumminkin tärisivät jännityksestä.

Kului tunti. Kolmikko joi. Evät ehkä yhtä paljon kuin muut, mutta joivat kumminkin. Joku toi heille jotain vahvempaa kuin siideri, eikä kolmikosta kukaan kieltäytynyt. Aimilla riitti juttua vaikka kuinka paljon. Hän puhui ja puhui. Jompikumpi joko Pyry tai Eeli kommentoi aina välillä jotain, mutta se oli enimmäkseen Aimin yksinpuhelua. Aimilla riitti juttua kynsinauhoista muiden ihmisten petipuuhiin saakka. Välillä hän huojahteli varomattoman näköisesti, mutta otti aina Pyrystä tukea.

"Oi Bella tuli", Aimi huudahti, "mun täytyy käydä moikkaamassa sitä". Noustessaan seisomaan Aimi vähän horjahti, mutta ei kaatunut. Hän lähti kävelemään pois päin taakseen katsomatta. Aimi ripustautui Bellaksi kutsumansa tytön kaulaan ja he aloittivat kovaäänisen kuulumistenvaihdon.

"Voi jestas sentään", Eeli huokasi ja hieroi kasvojaan.

"Nyt on meidän tilaisuus", Pyry sanoi ja nousi kiireesti ylös kiviltä. Hän lähti kävelemään ihan päinvastaiseen suuntaan kuin Aimi. Eelillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata vain perässä.

He kipittivät nopeasti pieneen metsikköön ja istahtivat siellä vesirajassa sijaitseville rantakiville.

"Voi luoja", Pyry puuskahti, "sillä naisella riittää juttua".

"No niinpä", Eeli huokasi. He istuivat hetken hiljaa veteen katsellen. Sitten he katsahtivat toisiinsa ja purskahtivat hillittömään nauruun.

"Ootko sä ihan varma, että haluat hylätä sen?" Eeli kysäisi yhä nauraen.

"Ehdottoman varma!" Pyry vastasi hymyillen. Eeli hieroi taas käsillään kasvojaan. Häntä hymyilytti.

"Oot sä kyllä kans yks..." Eeli naurahti.

"Mikä?" Pyry kysyi leikkisästi. Eeli laski kätensä Pyryn reidelle ja nojautui pari senttiä Pyryn kasvoja kohti. Poikien katseet kohtasivat. He olivat hiljaa.

Hetki loppui kuitenkin yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Eeli otti kätensä pois ja käänsi katseensa toiselle puolelleen rantaveteen kivien välissä. Hiljaisuus jatkui, mutta nyt se oli erilaista kuin pari sekuntia sitten. Se oli epämiellyttävää. Kupla oli rikkoutunut ja Pyrystä tuntui siltä, että Eeli olisi ihan hyvin voinut olla maailman toisella puolella. Pieni ahdistus alkoi kaihertamaan Pyryn mieltä.

Eeli kaivoi puhelimen taskustaan. Hän otti puhelimensa kameran esiin. Sitten hän käänsi puhelimensa vaakatasoon ja otti merimaisemasta kuvia.

"Jos Aimi suuttuu, sano että mä halusin ottaa auringonlaskusta kuvia. Sä tulit mukaan sen takia, etten mä halunnut olla yksin ja sä päätit olla vaan hyvä kaveri", Eeli sanoi vakaalla äänellä kasvot peruslukemilla, ilman hymyn häivää. Pyry nyökkäsi. Pyry katsoi merelle päin ja huomasi, että aurinko todella oli laskemassa.

Oliko se äskeinen ollut vain vahinko vai ystävällinen ele? Tunsiko Eeli nyt itsensä kiusaantuneeksi? Vai johtuiko se vain alkoholista? Pyryn päässä pyöri taas kysymyksiä, joihin hänellä ei ollut yhteenkään minkäänlaista vastausta. Paha olo vieri Pyryn yli. Hänen teki mieli oksentaa.