Thought this was true

Luku 20

"Mites sun filosofian koe meni?" Pyry kysyi. Hän istui poikaystävänsä keittiössä ruokapöydän ääressä tätä vastapäätä. Poika ei kuitenkaan kuullut Pyryn kysymystä. Hän oli niin keskittynyt päällystämään uusia oppikirjoja. Pyry potkaisi poikaa jalallaan pöydän alla. 

"Sitä kun luuli, että tästä päällystyshelvetistä pääsee kun peruskoulu jää taakse, mutta eeei. Nythän se onkin viisi kertaa vuodessa", Eeli puuskahti ääneen, mutta oli silti ajatuksissaan. Sitten hän katsoi Pyryä, joka kohotti kulmiaan.

"Ai sä kysyit jotain", Eeli sanoi ja laski kontaktimuovirullan kädestään hieman häveten.

"No joo'o, että miten se filosofian koe meni?"

"Aa, siis ihan hyvin", Eeli vastasi ja alkoi päällystämään taas uutta kirjaa. Pyry käänteli matematiikan kirjansa sivuja.

"Aattelin, että voitaisiin mennä syömään tai jotain sitten kun koeviikko on ohi", Pyry ehdotti vaihtaen samalla asentoa tulillaan, "paitsi jos oot sopinut jo jotain sun kavereiden kanssa". Pyry tuijotti pöytään. Hän todella tahtoi ulos Eelin kanssa. Hän ei koskaan ollut käynyt treffeillä ja Eelin kanssa se olisi varmasti kivaa.

"Mennään vaan", Eeli sanoi ja hymyili. Se sai myös Pyryn hymyilemään. Nyt hänellä ainakin oli jotain motivaatiota selvitä koeviikosta.

Kaksikko oli hetken puhumatta. Pyry laski pari matematiikan laskua ja Eeli sai päällystettyä kirjansa. Hän oli aika ylpeä aikaansaannoksestaan. Hän ilmoitti saaneensa päällystettyä kaikki kirjat. Sitten hän tuijotteli vastapäätä istuvaa poikaa. Lopulta Pyry huomasi tuijotuksen ja iloinen virne kohosi taas hänen kasvoilleen.

"Mitä sä aiot kirjottaa ens vuonna?" Pyry kysyi varovasti. Hymy hyytyi hieman hänen kasvollaan. Vaikka häntä ei olisi kiinnostanut, välillä oli pakko ajatella ensi vuottakin. Ensi lukukaudella Eeli olisi jo abi ja sen jälkeen hänen täytyisi hakea jonnekin opiskelemaan. Kestäisikö tämä heidän juttunsa sinne asti? Vanhemmillekin olisi jossain vaiheessa kerrottava.  Ahdistus alkoi kietoutua Pyryn ympärille, kun hän ajatteli kaapista tuloa. Olisi kamala kohdata kaikkien reaktiot.

"Äidinkielen ja matikan tietysti, englannin, ruotsin, psykologian ja terveystiedon. Plus saan sen liikuntadiplomin tehtyä", Eeli vastasi. Pyry nyökkäsi. Hän muisti vanhemman kertoneen haluavansa liikunnanohjaajaksi. Pojalla oli sekä lukupäätä että urheilullisuutta ja päämäärä johon tähtäsi.

Eeli huomasi Pyryn ilmeiden muutokset ja oli ihan kuin hän olisi lukenut Pyryn ajatuksia. Eeli nousi, hän kiersi Pyryn tuolin taa ja halasi tätä takaapäin jotenkuten. Hän pussasi nopeasti Pyryä poskelle.

"Ei meidän tarvi miettiä niin pitkälle", Eeli kuiskasi rauhallisesti Pyryn korvaan, "edetään päivä kerrallaan. Selvitään ensin tästä koeviikosta loppuun". Pyry halusi luottaa Eelin sanoihin ja yritti kaikin voimin hymyillä pojan pörröttäessä hänen hiuksiaan.