Thought this was true

Luku 22

Pyry istui sängyllään ruotsin kirja sylissään. Välillä hän teki kirjaan jotain merkintöjä. Eeli makasi selällään hänen vieressään. Hän selaili jotain puhelimellaan. Sitten hän kääntyi vatsalleen ja otti puhelimen kameran esiin. Hiljaa hykerrellen hän napsi kuvia Pyrystä. Lopulta nuorempi tajusi kameralla leikkivän Eelin. Hän kurtisti kulmiaan.

"Et ole tosissasi", Pyry kysyi. Eeli vain nyökkäsi leikkisästi.

"Osasta tuli ihan hienoja", hän hymyili ja selasi kuvia.

"Ei vittu", Pyry huokasi. Sitten hän kurottautui ottamaan Eeliltä tämän puhelinta.

"Ei onnistu", poika sanoi leveä hymy kasvoillaan. Pyry vastusti halua hymyillä poikaystävälleen, joka taas näytti hyvältä hymyillessään. Eeli heilutti puhelintaan Pyryn kasvojen edessä. Sitä seurasi kamppailu sängyllä. Sänky natisi ja Pyry oli pari kertaa tipahtaa lattialle. Tyyny, jolla Pyry oli lyönyt Eeliä lensi. Lopulta vanhempi käänsi taiston voitokseen.

Eeli istui hajareisin selällään makaavan Pyryn lantion päällä. Pyry nosti kätensä Eelin lantiolle ja tunsi tämän lonkkaluut vaatteiden kankaan alla. He tuijottivat hetken toisiaan. Eeli siirsi hiuksia pois Pyryn silmiltä. Hänen omat hiuksensa valahtivat hänen omille silmilleen kun hän kurottautui suutelemaan Pyryn paljasta kaulaa. Nuorempi poika sulki silmänsä ja keskittyi päällään istuvaan Eeliin. Poika oli lämmin. Pyry tunsi itsensä lämpimäksi ja rennoksi.

Eelin kädet leikkivät Pyryn hiuksissa ja hänen huulensa tanssivat pojan kaulalla. Lopulta hän kohotti päätään ja katseli Pyryn kasvoja. Tämän hiukset olivat tummat. Silmät olivat tarkkaavaiset. Posket punoittivat hieman ja huulet olivat raollaan.

Pyry kohotii päätään hieman ja Eeli suuteli hänen huuliaan. Heidän huulensa toimivat hyvin yhdessä. Välillä suudelma oli kiihkeämpi ja välillä taas hitaampi. Pyry hengitti katkonaisesti. Hän hivutti kätensä Eelin paidan alle, eikä kukaan ollut estämässä. Hän liikutteli käsiään pitkin Eelin ylävartaloa. Pyryn teki mieli ottaa koko paita pois pojan päältä.

Kaksikko oli niin uppoutuneita hetkeensä, että he eivät kuulleet alakerrassa ulko-oven kolahtavan. Askeleet kävivät yläkertaan vievissä rappusissa.

"Huhuu, Pyryy", naisen ääni huhuili Pyryn huoneen oven takana. Molemmat pojat säikähtivät ja kääntyivät tuijottamaan ovea.

Pyry sai olla onnellinen, että Eeli oli kekseliäs ja toimi nopeasti. Hän veti Pyryn vierelleen istumaan lattialle ja taikoi jostain heidän eteensä Pyryn ruotsin kirjan. Juuri silloin huoneen ovi avautui.

"Täällähän sitä ollaan", Pyryn äiti sanoi.

"Taasko sä olet unohtanut pedata sun sängyn ja sitten kutsut vieraita näin epäsiistiin paikkaan", Pyryn äiti moitti. Pyry ei saanut sanaa suustaan. Eeli nousi seisomaan. Hän esittäytyi ja kätteli kohteliaasti Pyryn äitiä. Eeli kertoi samalla pienen valkoisen valheen siitä, miksi tunti Pyryn selitykseksi ja kaikkien epäilysten peittämiseksi.

"Mun nimi on Piia. Kiva kun autat Pyryä ruotsissa, kun se ei ole hänen vahvimpia aineitaan", Pyryn äiti sanoi ja oli yhtä hymyä.

Äitinsä lähdettyä Pyry huokasi helpotuksesta. Hänen naamansa oli vieläkin punastunut ja hiukset olivat sekaisin.

"Vai ei ole ruotsi sun vahvimpia aineita", Eeli myhäili ja pörrötti Pyryn hiuksia vielä lisää.

~~~~~

Odotan niin kovasti kesälomaa. Sitten on taas aikaa kirjoitella enemmän