Luku 4

1.3K 84 2
                                    


Sää oli aurinkoinen. Taivaalla lipui vain valkoisia poutapilviä. Parinkymmenen pohjan liikuntaryhmä oli juoksemassa metsässä lenkkipolulla. Metsä oli raikas ja vehreä. Polulla oli enää vain vähän märkiä kohtia edellispäivän sateen jäljiltä.

Suurin osa pojista juoksi omissa pienissä porukoissaan ja osa taas hölkytteli yksikseen kuulokkeet korvilla.

Pyry juoksi yksikseen. Hän ei voinut kuin vain onnitella itseään kun oli taas unohtanut kuulokkeet kotiin. Onneksi ainakin maisemat olivat ihan kivat. Pyry väisteli taidokkaasti juuria ja liukkaita kiviä.

Pyry alkoi saavuttaa Eeliä ja hänen hölkkääviä kavereitaan. Porukka pysähtyi hengähtämään ja juomaan vettä pariksi sekunniksi. Yksi heistä sanoi jotain ja he kaikki repesivät nauramaan. Sitten he jatkoivat matkaansa. Eeli jäi kuitenkin jälkeen sitomaan kengännauhojaan. Pyry lähestyi häntä hidastaen tahtiaan. Eeli oli laittanut vaaleat hiuksensa söpölle pienelle ponnarille ja hänellä oli jalassaan mustat juoksuhousut.

Pyry oli melkein Eelin kohdalla, kun hän yhtäkkiä kompastui ja kaatui eteenpäin maahan. Hän otti suoraan käsillään vastaan mikä ei ollut ihan paras ratkaisu. Käsiin sattui. Pyry manasi ääneti mielessään. Eeli vilkaisi Pyryyn päin. Hän oli tietysti nähnyt kaatumisen ja  nousi nyt seisomaan. Hän käveli hitaasti Pyryn luokse.

"Miten kävi, rusoposki?" Eeli kysäisi hieman huvittuneena ja tarkkaili maassa istuma-asentoon noussutta Pyryä.

"Viitsitkö millään lopettaa tuon?" Pyry kysyi ärsyyntyneenä kulmiensa alta katsellen. Viimein hänellä meinasi keittää yli. Eeli kävi hänen hermoilleen.

Pyryn yllätykseksi Eeli kuitenkin vain nyökkäsi vakavasti. Eeli ojensi kätensä Pyrylle, joka tarttui siihen lopulta, kylläkin hitaasti epäröiden. Eelin käsi oli viileä, vaikka ei ollut edes kylmä. Hänen kätensä iho oli pehmeä. Pyry huomasi Eelin olevan vahvempi miltä tämä näytti, kun tämä auttoi hänet ylös maasta. He seisoivat hetken vastakkain. Pyry oli Eeliä pari senttiä pidempi.

Eeli liikkui ensin. Hän antoi Pyrylle tietä ja he lähtivät samaa matkaa hiljaisuuden vallitessa hölkkäämään lenkkiä loppuun. Pyry ei voinut olla ajattelematta Eelin silmiä, jotka olivat tuntuneet tarkkailevan jokaista milliä hänen kasvoissaan. Pyry pudisteli melkein huomaamattomasti päätään.


Thought this was trueWhere stories live. Discover now