Thought this was true

Luku 19

Pyry istui Eelin kirjoituspöydän ääressä. Matematiikan kirja ja vihko olivat levällään hänen edessään. Eeli istui sängyllään selkä seinää vasten tietokone sylissään. Välillä hän naputteli näppäimiä tehdessään filosofian läksyjään. Hän huokasi. Tehtävät eivät oikein napanneet juuri sillä hetkellä, mutta pakko ne oli tehdä.

Pyry oli istunut aivan hiljaa jo ainakin yli kaksikymmentä minuuttia. Hän tuijotti ulos ikkunasta. Eeli sanoi jotain. Pyry ei kuitenkaan kuullut sitä. Hän oli liian keskittynyt omiin ajatuksiinsa. Eeli nousi sängyltä. Hän käveli sängyltä Pyryn luo ja heilautti kättään tämän kasvojen edessä.

"Häh?" Pyry havahtui. Eeli laittoi kätensä puuskaan.

"Sitä vaan, että näyttää olevan mielenkiintoisia tehtäviä", Eeli huomautti sarkastisesti.

"Hmmh", Pyry vastasi. Eeli katsoi häntä epäuskoinen ilme kasvoillaan. Et nyt hei rupea ignoraamaan mua, Eeli ajatteli hieman kiukkuisesti.

Pyry nousi tuolilta ja käveli ikkunan luo. Hän tuijotti jonnekin kaukaisuuteen.

"Mä oon miettinyt..." Pyry aloitti.

"No?" Eeli kysyi aavistellen pahaa. Hän kietoi kätensä toisen pojan ympärille takaa päin.

"Oon vaan miettinyt, mitäköhän mieltä mun vanhemmat on", Pyry sanoi mietteliäänä viimein ääneen. Eelin korviin kuulosti siltä, että Pyry oli  vieläkin toisissa maailmoissa. Hän laski leukansa toisen olkapäälle.

"Miten sä luulet niiden ajattelevan?" Eeli kysyi.

"Eihän niillä ole mitään ideaa siitä että mulla on poikaystävä", Pyry sanoi. Eeli tunsi pientä mielihyvää sanasta poikaystävä. He eivät olleet koskaan puhuneet kunnolla siitä että seurustelivatko vai mitä tekivät.

"Ne rakastaa sua. Ja kun ne rakastaa sua ne hyväksyy sut.. ja meidät", Eeli sanoi rohkaisevasti. Kaksikko oli hetken hiljaa. Pyryn mieli oli taas täynnä ajatuksia.

"Niin kai", Pyry mutisi lopulta. He seisoivat hiljaisuudessa ikkunan edessä. Ulkona oli puolipilvistä ja rannikkokaupungille ominainen tuuli heilutti pihan laidalla olevien koivujen latvoja. Eeli jatkoi Pyryn halaamista ja hän keinutteli heitä hieman.

"Mua vaan pelottaa, että ne ei ota sitä yhtä hyvin kuin sun äiti", Pyry sanoi katkaisten hiljaisuuden. Eeli oli kertonut äidilleen jo syksyllä sen jälkeen kun oli tajunnut ettei ollut kiinnostunut tytöistä.

"On ihan normaalia että se jännittää sua. Muista vaan, että mä tuen sua", Eeli lohdutti. He olivat taas jonkin aikaa hiljaa.

"Ootko sä aina ajatellut että tää on okei?" Pyry kysyi hieman epävarmana. Eeli jäykistyi ja hän lopetteli keinuttelemisen. Hän avasi silmänsä ja nosti päätään.

"Mikä?" Eeli kysyi hieman hiukan hämmentyneenä.

"Siis me. Onko se okei, että me seurustellaan", Pyry sanoi tuijottaen edelleen ulos ikkunasta. Ahdistavat ajatukset riehuivat hänen mielessään, eikä hän tiennyt miten esittäisi ajatuksensa oikein.

"Häh?" oli ainoa, mitä Eeli sai sanottua. Hän kurtisti kulmiaan. Nyt Pyry ainakin hämmensi häntä.

"Tää on vaan ihan uus tilanne mulle", Pyry sai sanottua. Eeli päästi hänestä irti ja otti pari askelta pois päin tästä. Eelin mielestä tämä oli ollut ihan outo koko päivän.

"Jos mä ja sä, ja me, ei olla okei sulle, mä en ymmärrä mitä sä teet vielä täällä", Eeli sanoi suoraan vähän kiukkuisella äänensävyllä.

"En mä ihan sitä noin tarkoittanut", Pyry sanoi. Hän katosi pelästyneenä Eeliin.

"No sanoit niin. Sun sanomasi nyt vain antaa ymmärtää että sun mielestä me ei olla okei. Se että me ollaan yhdessä ei ole okei", Eeli kiukustui kunnolla. Hänen äänensä oli kylmä. Pyry oli sanonut ettei ollut tarkoittanut asiaa ihan noin, hän ajatteli. Melkein noin kumminkin.

"En mä tälleen sitä...", Pyryn ääni oli hiljainen ja heikko.

"Sä voit nyt lähteä", Eeli ilmoitti vakavana. Hänen ilmeensä oli kuin kiveä. Pyry avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ei saanut ääntään tulemaan. Kun hän ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, Eeli osoitti huoneensa ovea. Toinen pakkasi tavaransa ja lähti sanomatta mitään. Paha olo kirveli molempien sisällä. Koko juttu oli oikeasti pelkkää väärinkäsitystä. Eeli jäi yksin seisomaan huoneeseensa.

Paha olo eli edelleen illalla Eelin sisällä. Hän tuijotti haluttomasti edessään lautasella olevaa vaaleaa sämpylää. Hänen teki mieli oksentaa. Riidoissa olo tuntui niin pahalta. Eeli otti puhelimensa käteensä ties kuinka monennetta kertaa sen illan aikana. Hän otti esiin hänen ja Pyryn keskustelun. Hän aloitti taas kirjoittamaan, mutta niin kuin aiemmillakin kerroilla hän pyyhki tekstin pois.

Eeli hengitti syvään. Sitten hän kirjoitti, pyyhki taas, kirjoitti ja pyyhki kaiken pois. Lopulta Eeli rohkaistui ja päätti kokeilla kepillä jäätä. Hän ei halunnut olla riidoissa Pyryn kanssa, mutta sillä hetkellä kiukku oli leimahtanut hänen sisällään ja pettymys oli vallannut hänet. Hän ei ollut koskaan uskonut Pyryn sanovan mitään sellaista ääneen.

Eeli: hei

Eeli joutui odottamaan vastausta pari minuuttia. Ne kaksi minuuttia, jotka hän odotti olivat melkein saada hänet hermoraunioksi.

Pyry: moi

Eeli: sori siitä aiemmasta. se vaan kuulosti niin pahalta. 

Pyry: mua vaan pelottaa ja mä oon hämmentynyt.

Eeli: se on okei.

Pyry: me ollaan okei. Niinhän?

Eeli: joo

Eeli: jos sä tahdot niin

Pyry: tietysti

Eeli: mä tykkään susta. sun täytyy muistaa se!

Pyry: mäkin.

Pyry: susta siis :)

Pyry: tykkään

Eeli: ;)