Thought this was true

Luku 21

Pyry ja Eeli istuivat tarjottimiensa kanssa pikaruokaravintolan perimmäiseen pöytään, josta heitä ei niin helposti huomaisi sisään tullessa. Koko ravintolassa oli aika hiljaista. Rasvan haju leijui ilmassa ja he pystyivät kuulemaan ilmastoinnin hurinan.

Pyry ja Eeli istuivat vastakkain kuluneilla nahkapenkeillä. Loosin yläpuolella roikkui kohtalaisen ruma lamppu. Pojat liikuttivat jalkojaan niin että ne koskettivat. Pyry hymyili pienesti. He höpöttelivät rentoina kuluneesta koeviikosta ja koulusta muutenkin. Jotenkin loppujen lopuksi he päätyivät puhumaan kavereistaan.

"Musta vaan tuntuu, että se on muuttunut ja se taitaa johtua Aimista", Pyry sanoi raapien päätään. 

"Aimista puheenollen. Ihme kun se ei ole vielä raahannut sua alttarille asti. Se on niin innokas", Eeli letkautti dipatessaan ranskalaista ketsuppiin.

"Älä edes puhu tollasia", Pyry naurahti ja kosketti kengän kärjellään Eelin farkkukankaalla verhottua pohjetta. Se sai vanhemman pojan hymyilemään.

Hymy ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Hymyn tilalle Eelin kasvoille tuli harmistus.

"Siinä paha missä mainitaan", hän sanoi hiljaa ja käänsi katseensa tarjottimella oleviin ranskalaisiin. Aimi istahti penkille Pyryn viereen. Eelin viereen istui Mari, jonka viereen taas tuli David. Aimi pörrötti Pyryn hiuksia.

"Ajattelin just laittaa sulle viestiä", tyttö Pyryn vieressä hymyili innoissaan. Hän heilautti platinan vaaleat hiuksensa selkäpuolelle ja hiusten alta paljastui valtavat roikkuvat korvakorut. Pyry mietti painoivatkohan ne kamalasti. Sitten hänelle tuli mieleen Eelin yksi pieni korvakoru vasemmassa korvalehdessä. Aimilla taas oli molemmissa korvissaan kaksi reikää.

Tyttö alkoi selittää jotain viimeisestä kokeestaan olettaen kaikkien olevan kiinnostuneita. Pyry vain nyökkäili ja ynähteli vastaukseksi. Hän tarkkaili muita kavereitaan. Tarjoilija toi muiden tilaukset pöytään.

Mari alkoi näykkiä hampurilaistaan. Välillä hän vilkuili Eeliä. Hän yritti näyttää mahdollisimman hyvältä vanhemman pojan silmissä.  Silloin tällöin Mari otti osaa Aimin yksinpuheeseen. David istui hiljaa ja söi keskittyneesti. Häntä ärsytti Marin keikistely. Eeli taas...

Eeli istui myöskin hiljaa. Hän tuijotti ruokaansa ja söi vaiti. Pyry tunsi hänen vetävän omat jalkansa pois omiensa luota. Pyryn mieliala laski. Hän irvisti pienesti kun sai viimein katsekontaktin vastapäätä istuvaan poikaan.

"Ja se selitti, että niiden kämppä on tyhjänä sinä viikonloppuna ja se ajatteli pitää bileet. Ja mehän ollaan tietysti menossa, vai mitä?" Aimi kysyi ja lopetti hetkeksi puhetulvansa. Hän nipisti Pyryn käsivartta. Se sai Pyryn kääntämään viimein katseensa Aimiin.

"Ai siis ketä? Missä?" Pyry kysyi havahtuen omista ajatuksistaan.

"Bella pitää bileet syntymäpäivänsä kunniaksi parin viikon päästä ja mehän ollaan menossa sinne" Aimi toisti.

"Joo tietysti", Mari sanoi hymyillen. Pyry huomasi vasta nyt, että Marilla oli samanväristä luomiväriä kuin Aimilla. Ei hänellä aiemmin ollut tapana meikata, Pyry kummasteli ääneti. David vaivautui vain kohottamaan olkiaan.

Pyry vilkaisi Eeliä, joka katseli hänen ohitseen jonnekin kaukaisuuteen.

"No siis... Mä en tiedä vielä onko mulla jotain silloin... siis en tiedä pääsenkö", Pyry takelteli.

"Kyllä sä varmasti pääset", Aimi huokasi innoissaan tarttuen vieressään istuvan pojan käteen.

"Valitettavasti Bella ei aio kutsua sennuja, eikä abeja", hän jatkoi vahingoniloa äänessään ja sitten hän katsoi merkitsevästi Eeliä, joka ei enää jaksanut seurata sitä flirttailua. Hän nousi seisomaan. Aimi sai aikaansa haluamansa reaktion: Eeli oli lähdössä.

"Sori, mulla on itseasiassa nyt kiire", Eeli sanoi ja kömpi tavaroineen ulos loosista. Marin ilme oli hieman pettynyt ja hän myös tunsi itsensä hieman pettyneeksi.

"Munkin taitaa olla aika lähteä, mutta jääkää te vaan tänne", Pyry sanoi ja lähti Eelin perään. Sitä Aimi ei ollut olettanut. Hän mutristi suutaan. Nyt oli hänen vuoronsa pettyä.

Ulkona Pyry juoksi Eelin kiinni.

"Odota nyt vähän", Pyry huokasi. Eeli teki äkkipysähdyksen.

"Sun täytyy sanoa sille, ettet ole kiinnostunut", hän sanoi ja katsoi nuorempaa suoraan silmiin.

"Joo. Mä lupaan sanoa", nuorempi sanoi epäröimättä. He kävelivät eteenpäin pitkin katua. Sillä hetkellä Pyry olisi luvannut Eelille vaikka kuun taivaalta.

"Oikeesti. Mä en jaksa kattella kun se kiehnaa sun kyljessä", Eeli sanoi.

"Mä lupaan, mä puhun sille", Pyry sanoi. Hän kosketti Eelin käsivartta. Hän sai vastaukseksi himan väsyneen hymyn.