Suloinen sairaus

Luku 3

Micael

En muistanut tehdä viimeviikolla englanninläksyjä, yllätys! Joten joudun ahertamaan niitä nyt seitsemältä tiistaiaamuna, joka ei todellakaan ole lempiharrastukseni. Kaiken lisäksi minä olen surkea englannissa, joten läksyihin kuluu kaksinkertainen aika.

Koitan pähkäillä jotain tehtävää, kun huoneeni ovi aukeaa ja Selena suorastaan pomppii sisään kädet selkänsä takana.

"Etkö sä oikeasti muista mikä päivä tänään on?" siskoni huudahtaa huomattuaan hämmentyneen ilmeeni.
Sitten ilmeeni kirkastuu. Miten ihmeessä saatoin unohtaa syntymäpäivämme?

"Oota!" huudan ja pomppaan ylös tuolilta. Kävelen vaatekaapilleni ja avaan oven. Otan vaatekaapistani pienen paketin, jonka piilotan selkäni taakse.
Kävelen takaisin siskoni eteen ja yhtä aikaa me annamme toisillemme lahjat.

"Avaa sä ensin", sanon. Katson, kun Selena repii paperit. Hän avaa pienen valkoisen rasian, ja kun hän näkee sen sisällön, hänen suunsa loksahtaa auki.

"Et oo tosissas!" Tyttö nostaa rasiasta ketjun, jonka päässä on pieni punainen, sydämen muotoinen jalokivi.

"Kuinka paljon sä oikein tuhlasit rahaa tähän?" Selena hämmästelee.

"Ei se nyt niin hirveesti maksanut", vastaan, vaikka tosiasiassa korun hinta lähenteli reilusti neljääsataa.

"No mutta avaa sä sun lahja!" Tummatukkainen tyttö huudahtaa. Hänen silmänsä sädehtivät ja suu vääntyy iloiseen, ehkä myös vähän ilkikuriseen virnistykseen, ja minua alkaa epäilyttää pienen kultapaperin peittämän paketin sisältö. Mistä sitä tietää, vaikka Selena olisi piilottanut lahjaani ydinpommin, hän kun yleisesti on pilojen mestari.

Otan varovasti paperit pois. Selena on kätkenyt lahjani täysin valkoiseen pakettiin, ettei päältä käsin voi huomata lahjan sisältöä. Tutkin pakettia hetken, ennen kuin avaan sen kannen. Minun silmäni laajenevat ja suuni muuttuu varmasti paljon isommaksi o-kirjaimeksi kuin Selenan hetki sitten. Katson paketin sisältöä tajuamatta mitään. Joo, pakko myöntää, että olin joskus haaveillut tällaisesta, mutta ei sen pitänyt koskaan käydä toteen.

"Hei, ei se nyt noin kamala oo! Ja kyllä mä sun rakkaana siskona oon huomannut, miten sä joskus katot kun mä meikkaan."

Siirrän katseeni Selenaan ja ymmärrän vihdoin sulkea suuni. Sitten katson taas ohutta mustaa rajauskynää paketin pohjalla.

"Mut en mä - tai siis..." En osaa sanoa muuta. En olisi ajatellut, että siskoni on niin tarkkanäköinen. Olen jostain syystä aina halunnut kokeilla rajausten piirtämistä, en tiedä yhtään miksi, mutta se näyttää kivalta. Se miten tarkasti Selena osaa ne piirtää ja miten kaunis lopputulos on.

"Ja mä päätin", siskoni aloittaa ennen kuin ehdin avata suutani, "että tänään me tehään toisillemme eyelinerit!"
Katson tätä epäuskoisena, mutta ajatus kuulostaa kivalta. Selena ottaa ranteestani kiinni ja lähtee vetämään minua vessaa kohti.

Pienessä tilassa hän istuttaa minut vessanpöntön kannen päälle istumaan, ja alkaa häärätä silmieni suhteen. Katson koko sen ajan lattiaa, kun Selena piirtää minulle rajauksia, mutta kun tämä ilmoittaa olevansa valmis, minä hypähdän ylös ja menen peilin eteen.

Selena teki rajauksista aika pienet, eikä mitään järkyttävän suuria ja erottuvia, josta olen kiitollinen. Kieltämättä näytän aika hyvältä. Ehkä se johtuu siitä, että Selena on tosi hyvä meikkien suhteen?

Otan kynän siskoni kädestä ja nyt tyttö saa istua alas, kun minä lähden piirtämään Selenalle rajauksia. Olen huomattavasti hitaampi kuin Selena, onhan tämä minun ensimmäinen kerta minkäänlaisten meikkien parissa. Ja kun vihdoin saan työni tehtyä, voin olla lopputulokseen tyytyväinen. Tein Selenalle ehkä hiukan omiani isommat.