Luku 25

568 35 72
                                    

Micael

Everybody knows I love you so, so, so, so much
'Cause every time they ask, I'll always tell, tell, tell, tell them
That's my fucking best friend, that's my fucking right hand
That's my fucking throw up in the bathroom, but still love them
That's my fucking best friend, best friend
That's my fucking best friend, best friend

Hyräilen laulun sanoja mielessäni vielä silloinkin, kun laitan kuulokkeet ja puhelimen taskuuni. Katselen koulunpihaa ja etsin Danielia ja Alwinia. Hetken ihmisiä tutkittuani huomaan heidät kävelemässä vaahteran luokse.

Kävelen heidän luokseen, jolloin huomaan heidän seurassaan myös Skyen.

Tytön sininen tukka on kahdella sotkuisella nutturalla ja hänellä on paksu, musta takki ja kissamaiset eyelinerit. Skye seisoo Alwinin kyljessä ja he molemmat hymyilevät aurinkoisesti. Hitto, kieltämättä nuo kaksi ovat kyllä söpö pari.

Daniel moikkaa minua iloisesti, ja Alwin vähän rauhallisemmin, kuten yleensäkin.

"Mä kerroin just yhen jutun Skyelle ja Alwinille, eli siis, mä menin eilen koulusta kotiin ihan tavallisesti, mutta kun mä menin keittiöön, iskä ja Jack jutteli siellä kun jotkut vitun baaritutut, silleen tosi rennosti", Daniel selittää tavanomaista pikkupojan intoa puhkuen. "Siis voitteko kuvitella? Mitä vittua?"

"Mutta ei siinä, hyvä jos ne tulee ees jotenkin toimeen, niin ettei Jack ihan vielä saa tutustua sairaalan lamppuihin ja iskä poliisiaseman penkkeihin."

"Joo, hyvä juttu", sanon ja naurahdan Danielin innokkaalle selitykselle.

"Mutta mitä jätkä, miten menee?" Daniel vaihtaa innostuneen ja hämmästelevän äänensävynsä leveään hymyyn, sellaiseen iloiseen ja kaverimaiseen.

"No mikäs tässä, ihan hyvin", sanon.

Yhtäkkiä Danielin hymy muuttuu joksikin viekkaaksi, mutta hämmentyneeksi virneeksi, kun hän huomaa jonkin asian.

Hän astuu lähelleni ja nappaa kiinni käsivarrestani. Hän vetää vähän hupparini hihaa pois takin hihan alta ja vilkuilee vuoroin minua, vuoroin hihaa.

"Ja ihmeet vaan jatkuu", Daniel naurahtaa. "Jätkällä oranssi huppari!"

Katsahdan mustan takinhihan alta pilkottavaa oranssia kangasta ja korviani alkaa kuumottaa.

"Mitä ihmettä?" Alwinkin huomaa oranssin hihani ja astuu lähemmäs.

"Mä luulin ettei sulla oo mitään värikästä", Daniel sanoo kummastellen.

"Niin no-"

"Ai mitä? Saanko mäkin nähä?" Skye kysyy varovasti Alwinin takaa. Poika siirtyy vähän niin, että Skyekin pääsee näkemään kirkkaanoranssin hihan, joka pilkistää mustan takin alta.

"Oho", Skye sanoo silmät pyöreänä ja hänen huuliltaan pääsee pieni kikatus. "En olis susta uskonut, ei siis pahalla", tyttö sanoo ja hymyilee varovasti.

"Joo, ei mitään, en mäkään kyllä olis uskonut", sanon ja hieraisen niskaani.

"Mistä tämmönen tempaus? Mistä sulla ees on tämmönen huppari?" Daniel kysyy.

"Niin no... Tää ei oikeestaan oo mun huppari", naurahdan hermostuneena.

Daniel kurtistaa kulmiaan. Hän vilkaisee Alwinia ja Skyetä, jonka jälkeen hän siirtää silmänsä taas tiukasti minuun.

Sitten hänen ilmeensä näyttää vaarallisia ymmärtämisen merkkejä, kun hänen suunsa venyy hitaasti leveään, viekkaaseen hymyyn ja silmät menevät sen takia sirriin.

Suloinen sairaus Where stories live. Discover now