Suloinen sairaus

Luku 9

Micael

Istun yksin luokassa odottamassa englannin tunnin alkua. Ruokavälitunnista on mennyt ehkä kymmenen minuuttia, en ole varma, enkä jaksa katsoa kelloakaan.

Istun toisiksi etummaisella pulpetilla seinän vieressä. Juuri sen paikan takana, mihin Elie aina istuu. En tiedä miksi istuin juuri tähän. Minusta on ilmeisesti tullut joku stalkkeri. Olen tänä päivänä istunut jokaisella tunnilla Elien takana, ja niiden kahden blondin edessä.

Jokaisella tunnilla olen kuullut, miten ne tytöt supisevat takanani, ja olen erottanut useammin kuin yhdesti oman nimeni niiden puheista. Se on rasittavaa.
Mutta silti minä istun tähän. Minulla on joku outo pakottava tarve istua sen tietyn kiharatukkaisen pojan taakse, ja katsoa kun hän asettelee tavaroitaan hyvin tai kirjoittaa vihkojensa reunaan jotain.

Päivän ensimmäisellä tunnilla näin vähän siitä, mitä Elie oli piirtämässä. Se oli kai jonkinlainen kirahvi. Semmoinen söpö kirahvi. Sitten hän lähti vessaan, eikä tullut enää takaisin.

Tänä aamuna ennen koulun alkua näin hänet, kun hän istui luokan lähellä ja kirjoitti taas kerran jotain. Saatoin silloin käyttäytyä aika stalkkerimaisesti, mutta hän näytti niin... En tiedä...
Haluaisin tietää mitä hän aina kirjoittelee.

Otan puhelimen ja menen Instagramiin. Ei minulla ole oikein muutakaan tekemistä. Katselen kuvia toisensa perään. Joku on ottanut kuvan koirastaan. Joku toinen illallisesta. Yksi kuva on maisemakuva jostain uimarannasta. Selailen kuvia vauhdilla, mutta yksi kuva saa mielenkiintoni heräämään, joten minun pakko peruuttaa ja katsoa kuvaa uudelleen.

Kuvassa on kaksi ihmistä. Se on otettu peilin kautta ja se on hieman heilahtanut, mutta siitä erottaa silti jotain. Toinen ihmisistä on ruskea hiuksinen tyttö, toinen on eripari silmät ja ruskeat kiharat omistava poika. Molemmilla on silmisään rajaukset sekä vähän luomiväriä, ja poskissaan molemmilla on pieniä sydämiä ja kimalletta. Poika on epäilemättä Elie, mutta en tunnista tyttöä, vaikka minusta tuntuu, että olen nähnyt hänet joskus. Katseeni kiinnittyy väkisin Elieen.

Hänellä on sama huppari entä tänäänkin. Elie hymyilee paljastaen täydellisen suoran hammasrivistönsä. Hän on tyttöä ehkä kymmenisen senttiä pidempi. Katson kuvaa tarkemmin ja huomaan Elien vasemmassa poskessa pienen hymykuopan. Se sopii hänelle. En ole huomannut hänellä ennen hymykuoppaa, vaikka en toisaalta ole nähnyt hänen hymyilevänkään.

Katson taas tyttöä ja koitan muistaa, missä hänet olisin mahdollisesti nähnyt. Tytöllä on yllään valkoinen lyhyt toppi ja sininen huppari. Hän on kieltämättä todella kaunis. Sisälläni tuntuu outo pistos, kun katson kuvaa. Elie näyttää siinä niin onnelliselta. Kukakohan tuo tyttö on? Hänen tyttöystävänsä?

Menen Elien tilille, mutta se on harmikseni yksityinen. Eliellä on parisataa seuraajaa, ja ihan hemmetin monta tykkäystä. Katseeni osuu siihen yhteen pieneen nappiin Elien tilillä. Pitäisikö minun painaa? Ei! Mutta toisaalta, onko siitä haittaa? No, hän alkaa pitää minua hulluna, ellei siis pidä jo, mutta ei siitä muuta haittaa pitäisi olla. Pitkän aprikoinnin jälkeen kerään rohkeuteni ja painan seuraa -nappia.

Suljen nopeasti puhelimeni ja työnnän sen takaisin reppuuni. Voi elämän parsakaalit sentään, mitä mä menin tekemään?

Huokaisen syvään. Katselen pulpettia ja odottelen tunnin alkua. Kaikkien ajatusteni lomasta kuulen kuinka ihmisiä alkaa pikkuhiljaa tulla luokkaan. Näen sivusilmällä, miten myös Alwin ja Daniel tulevat luokkaan, mutta he menevät takariviin. Se ei haittaa minua yhtään, sillä tiedän että he viihtyvät paljon paremmin opettajan korvan ulottumattomissa.

Heti opettajan perässä luokkaan kiiruhtaa Elie. Hän huomaa minut, mutta tulee silti istumaan eteeni vakiopaikalleen.

"No niin, kaikki näyttävätkin jo olevan luokassa, joten voinkin aloittaa tunnin heti!" opettaja kailottaa sulkiessaan luokanoven. "Tänään olisi tarkoituksena aloittaa sellainen noin viikon kestävä projekti", sen sanottua luokka alkaa marisemaan. Mutta kaikkien yllätykseksi opettaja jatkaa: "Mutta koska päätin tällä kertaa olla kiltti", nainen sanoo ja luo kasvoilleen iloisen hymyn, "annan teidän valita parit itse."