Suloinen sairaus

Luku 47

Micael

Sinä iltana Elie lähettää minulle vain yhden viestin.

Mä meen etsimään Sofien.

.

Olin Elieltä palatessani hyvällä fiiliksellä. Elien silmiä hipovat kiharat palailivat mieleeni jatkuvasti, enkä peitellyt itseltäni sitä tunnetta, että pidän hänestä hemmetin paljon. Rakastan häntä. Se on vielä hieman pelottava, mutta paikkansa pitävä sana.

En tiennyt keitä oli kotona. Hiippailin suihkuun ja lämmittelin veden alla sen verran, että ehdin laulaa Talent Show:ssa esitettävän biisin kaksi kertaa täydellisesti.

Kävin napit korvissa syömässä iltapalan. Pari leipää kurkun ja paprikan kanssa. Selena sanoi ohi mennen tervehdyksen.

Hemmetin hyvä fiilis luikerteli vielä kehossani, kun kaaduin petaamattomalle sängylle ja hyräilin Conan Grayta, vaikka kaikkea oli tavallaan käynyt. Minua huoletti ne merkinnät vessan seinässä, jotka eivät ole hävinneet mihinkään vaikka toivoisin. Ja Elien sanojen peruusteella hänkin huolehtii niistä. En halua, että hän ottaa niistä itselleen liikaa taakkaa.

Suljin musiikin, kun olin katsellut kattoa ja purkanut ajatuksiani, vaikka ne eivät hävinneet oikeasti mihinkään, eikä sotkuinen kalaverkko päässäni selkeytynyt. Musiikki tekee kuitenkin aina hyvää.

Katselin hetken pimentynyttä maisemaa ikkunasta. Nojasin työpöytääni ja siinä vaiheessa ajatukseni olivat kuitenkin palautumassa takaisin siihen tunteeseen, jonka Elie laukaisee minussa joka hemmetin kerta.

Ajattelin mennä nukkumaan. Sänkyä ei ollut pedattu, joten pystyin vain pulahtamaan pehmeän peiton alle. En minä saanut unta. En koskaan saa heti. Katselin kattoa ja seinää ja käännyin välillä puolelta toiselle, ja testasin lampaiden laskua.

.

Ja kun neljännen kerran olen kierähtänyt toiselle kyljelleni, puhelimeni kilahtaa.

Hieron silmiäni pimeässä ja nousen istumaan. Haen puhelimeni työpöydältä ja jään seisomaan paikoilleni.

Elieltä on tullut viesti. Se ei ole tavallinen hyvät yöt toivottava viesti.

Mä meen etsimään Sofien.

Katson sanoja, jotka loistavat huoneen pimeydessä kirkkaalta näytöltä silmiini. En aluksi tajua.

Elie menee etsimään Sofien? Eikö Sofie siis ole vastannut Elielle?
Vääntelehdin. Mitä hän tarkoittaa?
Minne hän aikoo muka mennä?

Laitan sukat jalkoihini ja tuijotan viestiä, kun otan askelia huoneeni ovelle ja suljen sen hiljaa jäljessäni.

Ennen kaikkea, millä Elie aikoo mennä?

Kuuntelen talon ääniä. Henryn ja Jaden huoneesta kuuluu kuorsausta. Henry on mennyt nukkumaan, sillä hänellä on aikainen herätys. Selenan huoneen ovi on kiinni. Talo on vaimeaa kuorsausta lukuun ottamatta hiiskumaton.

Hipsin sukkasillani alakertaan. Valot on pistetty kiinni, ja koitan pimeässä hamuilla tietäni eteiseen. En kehtaa laittaa valoja päälle. En vitussa halua jäädä kiinni mistään karkaamisesta, tai en saata saada vastausta kysymykseen, joka välkkyy vieläkin puhelimen näytöltä ja ui syvällä mielessäni.

Mihin sä meet?

Minun on pakko laittaa jotain. Pakko saada tietää vähän enemmän.

Vedän takin päälleni ja sujautan kengät jalkoihini. Seison hetken ovella. Siinä on ovi ulos, kylmään alkutalveen, enkä saa kättäni painamaan ovenkahvaa alas. Katson puhelimen ruutua ja puren hammasta.