🌪️
Xander oli meillä. Hän istui minun tuolillani ja minä istuin sängylläni, ja olimme juuri puhuneet siitä, että Utu tiesi hänen tietävän.
"Tiäksä mitä sä haluut nyt?" hän kysyi sitten.
Minua alkoi hymyilyttää. Näpräsin sormillani päiväpeittoni kulmaa.
"Mä haluun mennä sen luo", minä sanoin,
"mut mua pelottaa et mua jännittää liikaa. Ja et mä epäonnistun."
En ollut kertonut hänelle viime perjantaista, koska en halunnut hänen tietävän kaikkea. Se olisi ollut jopa jotenkin vähän outoa, että hän olisi tiennyt kaiken.
"Ei se jännitys haittaa, Levi!" Xander kannusti.
Voi ei. Minä en haluaisi kuitenkaan hänen pitävän minulle mitään valistusta, jonka hän oli oppinut Unnalta tai jotakin.
"Ja muutenki, et sä epäonnistu missään. Mikä on onnistumisen merkki? Sitä on niin erilaista. Ja tiiätkö, kaikkii jännittää."
Katsoin häneen. Minun oli vähän vaikea ottaa häntä tosissaan, kun hän puhui noin. Tai siis, miten hän edes puhui? Todenmukaisesti, mutta kuitenkin, hän jollain tapaa puhui tunteista. Miksen vieläkään osannut puhua tunteista? Olinko niin syvällä siinä toksisen maskuliinisuuden ajatusmallissa, josta Unna ja Lulu aina paasasivat? Tuskin edes tiesin, mitä se tarkoitti.
Ja oikeastaan, riippuiko se siitäkin, kenelle puhuin? Unnalle pystyin puhumaan, vaikka aina, kun siinä oli joku muukin, se tuntui vähän oudolta. Ja Utulle minun oli ollut vähän pakko puhua, eikä se edes tuntunut oudolta. Hänen kanssaan minulla oli vähiten salaisuuksia, sillä hän oli melkein minun ainoa salaisuuteni. Mutta muille se tuntui oudolta. Adamille tai Meolle en voisi ikinä puhua, Joakimille ehkä, Xanderille olin puhunut, mutta sekin tuntui jälleen oudolta.
Minun pitäisi muuten vastata jotakin.
"Jännittääks sua muka?" kysyin.
"No kuule ainaki sillo ekoilla kerroilla jännitti ihan helvetisti", hän naurahti.
Miksi minä en voinut rentoutua? Tämä oli vaivaannuttavaa. Typerää, että tämä oli vaivaannuttavaa.
"Mut sen jälkee varsinki saman tyypin kans siitä tuli normaalimpaa", hän jatkoi.
En mielelläni puhuisi tästä, miksi minä olin itse aloittanut? En edes uskaltanut enää sanoa mitään.
"Ja niillä ekoillaki kerroilla se jännitys hävii sit ku vaan tajuu mitä pitää tehä. Loppujanlopuks se on helpompaa ku vois aatella", hän vain edelleen jatkoi itsekseen,
"ku sä kuitenki tiiät miten se toimii tyttöjen kans ni se ei oo ollenkaa vaikeempaa poikien kans. Ja ku sulla on samantapanen kroppa ku sillä toisella, kaikki on oikeestaan tosi selkeetä."
Minä rojahdin selälleni. Suustani päässyt ääni oli joko naurahdus tai kärsimyksen ilmaisu.
"Mä en vittu osaa puhua seksistä sun kanssa, Xander, tää on ihan helvetin kiusallista."
Hän vain naurahti.
"Päästä irti sun olettamuksista, Levi. Pojat saa puhuu seksistä ihan yhtä avoimesti ku kaikki muutki", hän sanoi.
Ja hän vielä kehtasi jatkaa? Kuolisin kohta häpeään.
"Tai siis seksistähän pojat puhuu koko ajan, mut eri tavalla, jos tiiät mitä mä meinaan. Mut silleen, et haluu oikeesti oppia seksistä niin laajana käsitteenä mitä se on, eikä minään parin minuutin suorituksena, puhutaan harvemmin. Tiiätkö? Pojat on-"
JE LEEST
utu
Romantiek"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen f...
