utu

9 | liikaa katsekontakteja

☁️
Unna oli silloin siellä porukkaillassa sanonut minulle, että minun pitäisi vain odottaa ensimmäisiin bileisiin, koska kaikki olisi sata kertaa pahempaa kaikkien ollessa kännissä.

Hän oli ollut täysin oikeassa. Eilinen oli ollut kyllä yksi sata kertaa pahempi juttu. Minä istuin nyt työpöytäni ääressä ja yritin saada kyniä järjestykseen, mutta olin taas vain vaipunut ajatuksiini pää vasten käsiäni, joista toisessa pidin kuulakärkikynää.

Oli ensinnäkin hirveän outoa, että olin jälleen päätynyt hengaamaan Levi Carterin porukan kanssa. En ikinä tottuisi siihen.

Levi oli ollut selkeästi aivan kännissä eilen. Hän oli pyytänyt, että minä olisin lähtenyt Unnan mukaan viemään häntä kotiin. Hänen täytyi olla erittäin humalassa sanoakseen jotain sellaista. Muuten hän ei koskaan haluaisi minun tekevän yhtään mitään muuta kuin painumaan helvettiin, vitun homo.

Minä en ollut mennyt saattamaan Leviä, Unna pärjäsi ihan hyvin. Olin jäänyt puistoon muiden kanssa, ja odottanut siinä, että Unna tuli takaisin, ja lähdimme viemään Adamia kotiin. Muut toivottavasti osasivat mennä itse, he eivät olleet olleet niin humalassa.

Minä en enää eilisiltana ollut voinut miettiä mitään muuta. Enkä tänä aamunakaan. Se koko ajan häiritsi minua, enkä voinut keskittyä yhtään mihinkään, kun Levin katse kohdistettuna minun hyvä ihme vatsaani ja hänen humalainen äänensä sanomassa eiku eiks Utun kannattais kans tulla? pyöri minun päässäni jatkuvalla toistolla koko ajan.

Minä vihasin häntä. Minä sydämeni pohjasta vihasin häntä. Ja miksi hän oli katsonut minun vatsaani? Kun olin huomannut hänen katsovan sitä, minä olin parhaani mukaan yrittänyt peitellä sitä käsilläni.

Säpsähdin koputusta oveeni.

"Joo?"

Tina kurkisti sisään.

"Miten menee? Saako tulla?"

Näytin kädelläni sänkyäni sen merkiksi, että hän sai istua alas.

"Mulla on ruokatauko, mut mä haluun käyttää sen siihen, et sä kerrot mulle sun illasta", Tina sanoi ja istuutui.

Käännyin takaisin työpöytäni puoleen ja yritin näyttää siltä kuin olisin oikeasti keskittynyt niiden kynien lajittelemiseen.

"Mitä sä haluut tietää? Mä olin frendien kans, meni vähän myöhään, mä en juonu mitään", sanoin.

Tasan yksi heistä oli minun ystäväni, mutta sillä faktalla nyt ei ollut mitään väliä.

"No en mä aikonukkaan syyttää sua mistään. Aattelin vaa, et makaatko täällä tähän aikaan ihan darrassa, vai miks et oo näyttäytyny vielä."

Käännyin häneen päin.

"Näyttäisinks mä tältä, jos mä olisin darrassa?" kysyin.

"Sä nyt näytät aina hyvältä", Tina vastasi ja minä katsoin häneen epäuskoisena.

"Ok", naurahdin.

"Kerro nyt, oliko sulla kivaa?" hän kysyi.

Testasin jotain tussia, joka oli kuivunut. Heitin sen roskiin.

"Mä en vaan oo kauhee tottunu bileisiin. Ja ihmiset tosiaan on kännissä vähän... erilaisia", selitin.

"Niin ne on. Mut hei, sulla on vielä nuoruutta jäljellä! Sä kyllä ehit kiertää vaikka kuinka monet bileet, ja joskus siellä on oikeesti kivaakin."

Enpä oikein uskonut. Humalaisten ihmisten keskellä pyöriminen selvinpäin ei ollut ollenkaan ollut elämäni parhaita kokemuksia. Oliko sitä pakko tehdä uudestaan?