☁️
Minun onnekseni en ollut törmännyt koko eilisenä päivänä Levin porukkaan, ja nyt oli perjantai, enkä vielä tänäänkään ollut nähnyt heitä. Jos hyvä onneni jatkuisi, saisin taas olla neljä päivää peräkkäin ihan rauhassa. Mikä unelmien täyttymys.
Viimeisen tunnin jälkeen minä kävelin ulos yhden aulan sivuovista. Sillä puolella koulua harvoin kukaan hengasi, joten toivoin, että siltä puolelta lähdettyäni saisin viimeisetkin minuuttini tätä viikkoa ärsyttävät ihmiset -vapaata aikaa.
Minun oli tarkoitus vielä ennen bussin lähtöä mennä ostamaan itselleni mansikoita. Oikeasti, meidän pihallamme kasvoi varmaan miljoonaa eri marjaa ja hedelmää, muttei mansikkaa. Minun piti aina ostaa niitä itse.
Kun olin avannut molemmat lasiovet, mennyt portaat alas ja astunut asfaltille, näin tiiliseinää vasten nojaavan kenenkäs muunkaan kuin Levi Carterin porukoineen. Voi luoja. Käännyin mennäkseni toista reittiä.
"Hei Utu, oota!"
En suinkaan hämmentynyt siitä, että kuulin sen lauseen, vaan siitä, ettei huutaja ollut Levi tai Adam tai Meo. Se oli Unna, ja hän juoksi minut kiinni ja laski kätensä olkapäälleni.
"Meillä on sulle asiaa", hän sanoi.
"Miks ihmeessä? Jos se koskee sitä, mitä yleensä, ni en aio kuunnella."
Käänsin itseni pois Unnan käden alta, mutta hän ei antanut minun mennä.
"Se ei koske."
Mitä ihmeen muuta se sitten koskisi?
"Tulkaa, pojat!"
Kaipa tämänkin näytelmän voisi sitten katsella. Levi kärkenä he kaikki tulivat Unnan taakse vakavat ilmeet kasvoillaan. Ainoastaan Xander tuli Unnan vierelle, muut jäivät heidän taakseen. Adam tarkasti, ettei kukaan katsonut.
Mistä ihmeestä tässä oli kyse? Unna päätti selittää.
"Mä oon pahoillani, et mä pidän näitä kusipäitä tärkeinä mulle. Mä toivon, Utu, et sä annat mulle anteeks."
Mitä. Hemmettiä.
"Joo, okei", vastasin hämmentyneenä miettimättä sitä sen enempää.
Mitä edes oli tapahtumassa?
"Näilläki ois sulle jotai sanottavaa", Unna vilkaisi poikiin pyytävästi.
Levin kasvoilta näki, ettei hän halunnut sanoa mitään. Tai siis hän ei halunnut sanoa mitään positiivista. Aivan varmasti hänen suustaan olisi tullut sitä sama vanhaa, jos Unna ei olisi ollut siinä.
Ei tämä voinut olla todellista. Joku koulun suosituimman jengin jäsenistä oli minun puolellani.
"Joo", Levi sitten avasi suunsa, muttei hänen ilmeensä muuttunut mihinkään,
"sori."
Sori?
Unna nosti kulmakarvojaan muille. Minä seisoin voimatta liikkua.
"Joo, multa kans", Adam sanoi seuraavaksi.
"Multaki."
"Ja multa."
"Noni, ei se ny niin vaikeeta ollu. Nyt meiän pitää vaa laittaa tää uus juttu käytäntöön, ettette enää kiusaa Utua. Aika kasvaa aikuisiks", Unna totesi ja taputti kätensä yhteen.
MITÄ? Mitä hän sanoi? Ettette enää kiusaa Utua. Mahdoton ajatus. Tämä ei tapahtunut oikeasti.
"Joo joo, tottakai", Levi lupasi kasvoillaan tekopyhä ilme, hymyntapainen.
ESTÁ A LER
utu
Romance"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen f...
