🌪️
Heräsin omasta sängystäni, mutta ensimmäistä kertaa koskaan niin, että Utu oli siellä myös. Minua hymyilytti ihan heti. Hän nukkui vielä käsi minun päälläni. Vein sormeni hänen hiuksiinsa ja leikin niillä muutaman minuutin, kunnes hän alkoi heräilemään.
"Huomenta", minä sanoin.
"Huomenta", hän tuhisi.
Tämän tunteen takia minä en ikinä päästäisi tästä pojasta irti. En ollut koskaan ollut näin onnellinen. Se, että vain harvat ja valitut tiesivät meistä, teki näistä kahdenkeskisistä hetkistä niin paljon tärkeämpiä, että koko elämä tuntui riippuvan vain niistä. Jos sain herätä näin aamulla, koko päivä olisi hyvä.
"Nukuitko hyvin?" minä kysyin ja pussasin häntä johonkin otsan ja hiusten rajalle.
"Mä näin unta susta", hän vastasi.
"Millasta?" minua kiinnosti.
Hän naurahti hieman.
"Sä kompastuit koulussa kynnykseen ja kaaduit mun päälle."
Naurahdin sille itsekin.
"Toivon ja en toivo et se oli enneuni", minä sanoin.
Sitten olimme hetken hiljaa. Utu kohensi asentoaan kainalossani.
"Toivottavasti Lulu ei kauheesti kuullu", Utu sanoi.
Hymähdin.
"Ei se kumminkaan, kuunteli varmaan kuulokkeista musiikkia kolmeen asti", vastasin.
"Eiks sen pitäny lähtee aikasin?" Utu kysyi.
"No onhan se varmaa lähtenykki, mut eihän se nyt osaa nukkua tarpeeks", minä sanoin.
"No kiva."
Tuli taas hiljainen hetki.
"Mitä sä mietit?" Utu kysyi.
"Oonks mä ihan tyhmä ku en oo vieläkään lopettanu miettimästä sitä, et mitähän Adette ajattelee tästä kaikesta?" minä sanoin ajatukseni suoraan ääneen.
"Et. Mäki oon miettiny sitä. Me ei olla puhuttu siitä", hän sanoi.
"Nii. Puhutaan nyt. Adette hymyili mulle käytävillä koko viikon", minä aloitin.
Utu odotti, että jatkaisin.
"Ja mä uskon sen johtuvan siitä, et nyt se esittää kaiken olevan hyvin meiän välillä, vaikka oikeesti se sai just varmistuksen et mä petin sitä, eikä siinä olis mitään järkeä."
Olin ajatellut viime sunnuntaita koko viikon. Ehkä viimein olin lopettanut hengityksen pidättämisen, mutta se hetki, jona Adette oli avannut suunsa ja sanonut ääneen tietävänsä pettäneeni häntä Utun kanssa, oli säikäyttänyt minut lopullisesti. En varmasti koskaan ollut ollut niin peloissani.
Sen jälkeen olin vain sanonut jotain anteeks ja lähtenyt pois. Olin soittanut Utulle ja hän oli saanut minut hiukan rauhoittumaan, mutta Lulu oli kyllä illalla kysynyt, mikä minulla oli. Ei minulla mikään ollut. Olin vain pilannut kaiken ja nyt minua pelotti, että kaikki muut osaisivat tehdä saman kuin Adette ja jos eivät, niin Adette vihasi minua niin paljon, että kertoisi kaikille.
Sitä ei ollut tapahtunut. Hän oli vain hymyillyt minulle koko viikon.
"Ehkä Adette oli jo käsitelly kaiken aikasemmin. Eks sä sanonu et se oli arvannu aiemmin? Sillä on jo ollu aikaa", Utu järkeili.
"Nii no, ehkä."
Liikuttelin sormiani Utun tummissa kiharoissa.
"Mä en kestä et mä en voi olla sun kanssa koko ajan näin", minä sanoi.
YOU ARE READING
utu
Romance"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen f...
