utu

48 | saat anteeks

🌪️
Kaikki oli vähän niinkuin ihan miten sattuu. Oikeasti kaikki oli ihan päin persettä. Kaikki oli ollut sillä tavalla jo muutaman päivän, jotka olivat pitäneet sisällään kännit, Joakimille avautumisen ja krapulan. Ja koulua.

Kun Utu oli maanantaina jättänyt minut sinne vessaan yksin, olin vain sulkenut lukon ja jäänyt sinne. Ihmiset aina itkivät koulun vessoissa, se oli yksi suosituimmista koulun vessa -aktiviteeteista, mutten minä halunnut itkeä. Itkeminen ei ollut minun juttuni. Hämmentyminen oli.

Minä rakastin Utua. Ihan liikaa. Ihan niinkin paljon liikaa, että se sattui niin paljon, että minä halusin kirkua ja huutaa tuskasta. Varsinkin, kun en edes uskaltanut puhua hänelle. En saanut enää hänestä kiinni.

Tina oli lähdössä tänään. Muistin sen. Tai ehkä hän oli lähtenyt jo aamulla. Utu näytti haikealta koulussa. Toisaalta se saattoi johtua myös minusta. Minusta, joka olin pilannut kaiken jo ennen kuin tiesin pilaavani mitään.

"Vittu Levi, maa kutsuu!" Adam ravisti minua olkapäästä.

"Mitä?" kysyin.

Hän huokaisi ja pyöräytti silmiään.

"Oikeesti, mikä sua vaivaa? Oot ihan ulapalla. Vittu koko ajan."

"Enkä oo", kielsin.

"Kyllä olet. Mut mä tiedän, mistä se johtuu."

Katsoin häneen hämilläni. Hän virnuili.

"Sä et oo aikoihin saanu pillua!"

Voi nyt hemmetti. Huokaisin.

"Adam, mä nirhaan sut vielä jos et ihan oikeesti ala pitää nenääs poissa muitten seksielämistä", Unna tuhahti.

"Mitä? Mä vaan yritän jeesata frendiä!" Adam esitti vastalauseen.

"No toi alkaa kuulostaa siltä ku sä haluisit jeesata Leviä ihan kirjaimellisesti", Unna mutisi, mutta Adam kuuli sen.

"Mitä vittua? En mä mikään homo ole!"

"Adam!" Unna vilkaisi tähän vielä pahemmin.

Adam nosti kätensä ylös.

"Siis minä henkilökohtaisesti olen heteroseksuaali ja pidän naisista ja minulla on tyttöystävä."

Naurahdin. Kusipää. Unnakaan ei enää jatkanut keskustelua, pudisteli vain päätään. Tulimme ruokalalle ja Unna ruokaa otettuaan eristyi Utun luokse.

Valtasimme yhden pöydän ruokalan perältä. Siihen tuli joitain muitakin. Oikeastaan minua ei edes kiinnostanut, keitä he olivat. Adam tunsi kaikki, eli hän tunsi heidätkin.

Hetken päästä joku koputti minua olkapäästä ja sanoi:

"Moi. Ehiksä jutella?"

Ääni oli tuttu, niin tuttu, että minua pelotti. Eihän minulla ja Adetella pitänyt enää olla mitään selvitettävää. Mutta koska olin niin paska ihminen varsinkin häntä kohtaan, puhuisin hänen kanssaan juuri niin monta kertaa kuin hän halusi. Ehkä joskus pääsisin katumukseni kanssa terveellisiin väleihin, jos saisin kaiken puhuttua.

"Joo, tottakai", minä sanoin ja nousin pöydästä.

Adam vilkaisi minuun ihan hemmetin tyhmästi, ja mulkaisin häntä.
Kävelimme Adeten kanssa pois ruokalasta. Matkallani vilkaisin Utuun vain saadakseni nähdä hänet, mutta hän ei katsonut minua. Asettelin aterimet ja lautasen ja lasin pois, enkä kiittänyt keittäjää.

"Mitä?" minä kysyin päästyämme käytävälle.

"Mä halusin vaan kysyä, millon sulla ois koulun jälkeen aikaa. Mä haluisin puhua sun kanssa", Adette sanoi.