utu

58 | voisitsä mitenkään tulla viideltä meille

🌪️
Makasimme Utun sängyllä. Meillä oli vaatteet päällä. Ulkona oli kylmä, sisälläkään ei ollut mitenkään kuuma. Utulla oli minun hupparini ja hän makasi katsellen kattoa.

"Sit ku meillä on lapsia, ni me ei osteta niille joulukalentereita vaan me tehään sellaset ite ja kerätään niihin kaikkea mistä ne tykkää. Sellaset ihan sairaan siistit omatekoset kalenterit! Mieti", hän maalaili käsillään kuvia ilmaan puhuessaan.

Hymähdin.

"Ai lapsia? Kuinka monta lasta sä haluat?" kysyin kääntyen kyljelleni katsomaan häntä.

"Kaks", hän vilkaisi minuun päin.

"Kaks? Mä haluun kolme."

Utu kääntyi takaisin katsomaan kattoa.

"Eli kaks ja puol lasta."

Naurahdin.

"Miten hankitaan puolikas lapsi?"

Utu kääntyi taas katsomaan minua.

"Ehkä ei hankita puolikasta lasta. Otetaan sitte kissa puolikkaan lapsen sijasta."

"Mä aattelin, että koira."

En tarkoittanut sitä, mutta Utua ärsytti, kun kiusasin häntä.

"Etkä aatellu!" hän kääntyi ja alkoi kutittaa minua.

Aloin nauraa hirveästi, kipristelin ja käännyin ja melkein tipuin sängystä.

"Joo joo joo, lopeta, ei hankita koiraa-"

Utu tuli suutelemaan minua.

"Hankitaan söpö pieni kissa ja nimetään se Voikukaks", hän sanoi.

"Miks Voikukaks?" ihmettelin.

"Koska me hymyiltiin toisillemme ekaa kertaa sillon juhannuksena ku Adette ja Unna laitto meiän meiän hiuksiin voikukkia."

Utu oli maailman suloisin asia, ja sen takia minä suutelin häntä.

°

Marraskuu oli mennyt nopeasti, tasaisena ja samanlaisena. Nyt oli joulukuu, stressaantuneen lahjashoppailun ja ärsyttävien joululaulujen kuukausi.

Minulla oli ollut paljon aikaa ajatella. Kaikkien Utun ja Unnan kanssa käytyjen keskusteluiden herättämät ajatukset jäivät mietityttämään, päädyin selaamaan paljon somea, googlettamaan paljon asioita ja ottamaan paremmin selvää.

Olin päätynyt näkemään olettamuksia ja stereotypioita biseksuaalisuudesta. Jäin sinne selailemaan ja katselemaan, mitä ihmiset minusta ajattelivat.

Olin biseksuaali, kyllä vain, minä olin biseksuaali. Se kuulosti minulta. Vaikka lokerot eivät olleet pakollisia, eikä minun olisi tarvinnut välittää niistä, tuntui hyvältä sanoa bi. Se oli sitä, mitä minä olin.

Mutta löysin lauseet 'you're just confused', 'it's just a phase' ja 'you're really just gay' ihan kaikkialta. Mistä ihmeestä ne voisivat tulla ihmisten päihin? Minusta tuntui niin varmalta. Miten voisin olla muka hämmentynyt tai vain jossain välivaiheessa siihen, että olisin homo?

Mitä? Minä olin pojan kanssa suhteessa, mutta se oli ensimmäinen kertani ihastuneena poikaan. Olin ollut palavasti ihastunut tyttöihin aikaisemmin. Utu oli ehkä ensirakkauteni, mutta eihän se kertonut suuntautumisestani mitään. Minulle oli selkeää, että kaikki tunteeni kaikkia ihastuksiani kohtaan ikinä olivat olleet aitoja. Ne poikkesivat toisistaan, mutta ne olivat aitoja. Miksi joku kyseenalaistaisi sitä?

Sä vain haet huomiota oli seuraava, johon törmäsin. Löysin kokonaisen keskustelupalstakeskustelun aiheesta mitä mieltä olette biseksuaaleista ja sisältö oli luokkaa ei sitä ole olemassa, hakevat vain huomiota kun ovat oikeasti vain homoja tai heteroita.