33 | hemmetin hieno huvila

1.3K 115 82
                                    

☁️
Ensimmäinen ajatukseni oli hemmetti tämä on hieno paikka. Toinen ajatukseni oli eihän tämä edes näytä siltä, että tämä on Suomessa, jos ei lasketa järvimaisemaa. Kolmas ajatukseni oli Levi näyttää hyvältä.

Me olimme menneet bussilla niin lähelle kuin pääsimme, ja sitten kävelimme ihan vain muutaman sata metriä huvilalle.

Adam Martin ei tainnut pitää minun läsnäolostani, mikä ei toisaalta yllättänyt minua yhtään. Hän oli ensimmäisenä asteltuaan bussipysäkille näyttänyt hämmentyneeltä ja sanonut:

"Ai, toiki tulee."

Hän oli saanut osakseen Unnan vihaisen katseen ja käskyn käyttäytyä, tai muuten tämä heittäisi Adamin viime hetkellä ulos suunnitelmista. Adam oli vain mumissut jotain siitä, että Unnan pitäisi rauhoittua, mutta ollut sitten hiljaa.

Enkä kyllä ymmärtänyt, miten hän oli muka kuvitellut Unnan jättävän minut pois. Ja sitten, jos hän ei koskaan edes hyväksyisi minua Unnan ystävänä, miten ihmeessä hän koskaan sulattaisi sen, jos hän saisi kuulla minun seurustelevan Levin kanssa?

Sen ei pitänyt olla tämän hetken ongelma. Keskittyisin nyt vaikka siihen, että me seisoimme ihan älyttömän upean huvilan puutarhassa sanomatta mitään.

"Tää on melkeen yhtä hieno ku teiän talo, Utu", Unna sanoi viereltäni.

"Tää on hienompi, vaikka tää kuinka ois pelkkä huvila", minä sanoin.

Tottakai Adamin piti kuulla.

"Mitä hienoo Utun talossa muka on?" hän kysyi.

Unna katsahti säikähtäneenä Adamiin, sitten minuun.

"Ei mitään", Unna yritti pelastaa vahinkonsa.

"Ei sun tarvii, Unna, nää kaikki saa tietää kuitenki jossai vaiheessa. Mä asun Ruusupurolla", minä sanoin ja katsoin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Adamia silmiin.

Hänen ilmeensä hämmentyi ja suunsa raottui ja hän kääntyi katsomaan Leviä. Yritti etsiä tukea kiusaamiseen tai jotain.

"Siis sinä asut helvetti kartanossa", Adam sanoi kääntyen taas minuun päin.

"Älkää jooko tehkö siitä numeroa, mä en haluu siitä mitään juttua", minä sanoin ja kaduin suurinpiirtein heti sitä, että olin kertonut kaikille.

Jokaikinen tiesi, missä Ruusupuro oli.

"No ok sitte, mut mä en vaan voi käsittää miks sä et oo kertonu aikasemmin, vaikka sä nyt oot pyöriny meiän kans ties kuinka kauan", Adam sanoi.

No mistäköhän se mahtaisi johtua? Outoa toki oli se, että yhtäkkiä Adamia tuntui kiinnostavan minä paljon enemmän.

"Miettikää mitkä bileet sielä vois järjestää."

Pyöräytin heti silmiäni, ja niin teki Unnakin. Ja Levi.

"Ei helvetti Adam, mä en tiiä ajatteleksä sun aivojen sijasta sun munalla vai en mä tiiä, jollain spesiaalilla alkoholielimellä?" Levi naurahti.

"Mitä?" Adam mietti, miksi yhtäkkiä kaikki nauroivat hänelle,

"ei ole vittu hauskaa, mä joukkomurhaan teiät luovasti ja verisesti ens yönä."

°

Unna oli järjestelmällinen ja jakoi meidät huoneisiin sillä aikaa, kun kaikki muut olivat missä sattuu. Tai minä olin kylläkin hänen kanssaan, en minä nyt niiden muidenkaan kanssa halunnut olla. Paitsi Levin, mutta hän oli nyt... eri tyyppi. Nyt, kun hän oli muiden kanssa.

utuWhere stories live. Discover now