☁️
Levi itki. Hän oli itkenyt jo hetken, hän oli itkenyt siitä asti, kun olimme tulleet tänne. Hän makasi minun päälläni sängyssä ja silitin häntä ja hän itki. Hän halasi minua ja minä halasin häntä.
Silitin hänen selkäänsä, pitelin päätäni vasten hänen hiuksiaan. Paitani oli kastunut hänen kyynelistään. Niille ei näkynyt loppua, ja minä annoin hänen itkeä kaiken ulos. Hän koetti rauhoittua parikin kertaa, mutta aina vain purskahti voimakkaammin itkuun.
Kun hän alkoi vähitellen nyyhkiä ja sitten tuli hiljaiseksi, minä kysyin häneltä:
"Haluutsä syödä jotain ennen ku me mennään nukkumaan?"
"Ei mulla oo nälkä."
"No haluutsä jotain muuta?"
"Haluun vaan et sä oot siinä."
Minä kiedoin käteni vain tiukemmin hänen ympärilleen. Hän katseli tyhjästi minun ikkunaani, jonka toisella puolella oli vain pimeä yö. Pussasin hänen hiuksiaan.
"Ne vihaa mua", hän sanoi.
Silittelin hänen hiuksiaan.
"Ei ne sua oikeesti vihaa. Ne leppyy kyllä, ja ne ymmärtää, et ne on tehny väärin."
"Ei ne ymmärrä, isä melkeen löi mua. Se meinaa et se vihaa mua."
Pitelin hänestä kiinni niin kovasti, ettei hän voisi enää koskaan joutua minkään pahan käsiin. Hänelle ei enää koskaan tulisi kylmä, hän ei enää koskaan saisi naarmuakaan. Me jäisimme tänne.
Levi sulki silmänsä.
"Haluutsä jo mennä nukkumaan?" kysyin.
"Joo, mut onko pakko nousta?"
"Ihan hetkeks vaan, vaihetaan mukavammat vaatteet."
Levillä oli vain farkut ja collegepaita. Minulla kuitenkin oli hänelle hänen omat collegehousunsa, jotka hän oli joskus jättänyt tänne. Me menimme ihan kohta jo takaisin sänkyyn peiton alle. Halasimme toisiamme, kietouduimme keho kehoon ja löysimme mukavan asennon.
Levi sulki silmänsä ja nukahti nopeasti. Minä jäin hereille miettimään kaikkea ja varoen silittämään hänen tukkaansa. Hän nukkui pää rintakehäni päällä.
Minua suretti ja ärsytti se, että hänen perheensä oli sellainen. Hän oli kertonut, että he olivat huutaneet toisilleen ja Levin isä oli melkein lyönyt häntä. Ja hän oli vain kertonut olevansa biseksuaali. Minua suretti ja ärsytti, että tällainen todellisuus oli vielä jollekulle todellinen tänä päivänä.
Toivoin niin paljon, että jokainen vain olisi saanut olla turvassa, mutta se ei ollut niin helppoa. Vaikka Levi oli juuri nyt turvassa minun sylissäni, liian moni muu oli jumissa pelossa ja toksisessa kodissa. Kumpa olisinkin voinut auttaa jotenkin, pelastaa heidät kaikki.
Pussasin Levin tukkaa ja kerroin hänelle rakastavani häntä, vaikkei hän sitä tietenkään kuullut. Suljin silmäni ja nukahdin.
°
Herätessäni hän oli jo hereillä. Hän ei kuitenkaan normaaliin tapaansa silittänyt minun hiuksiani tai ihoani, hän vain makasi pää rintani päällä ja katseli taas ikkunaan.
"Huomenta", minä sanoin huulet koskien hänen hiuksiaan.
"Mä en halua mennä kotiin", hän sanoi heti, ihan kuin olisi odottanut minun heräävän ja kuuntelevan.
"Sun ei tarvii mennä kotiin."
Hän oli hetken hiljaa, enkä minä hoputtanut häntä puhumaan. Hänen piti ajatella, mutta ehkä se olikin juuri se pahin. Ajatteleminen teki pahaa, eikä ajattelemista voinut vain lopettaa.
YOU ARE READING
utu
Romance"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen f...
