utu

66 | hyvää uutta vuotta

🌪️
Kolmaskymmenesensimmäinen joulukuuta. En ollut edellistä yötä Utun luona, mutta menin sinne iltapäivällä. Hän suuteli minua heti eteisessä nopeasti, ja menimme sitten hänen huoneeseensa.

Hän esitteli minulle illan asuvaihtoehtonsa. Hän näytti ihan missä tahansa vaatteissa ihan yhtä hyvältä. Hän halusi vastauksia, minä halusin suudella häntä.

Oli vuoden viimeinen päivä, ja miten hämmentävältä se tuntuikaan. Kohta vuosi, jona minä helvetti vieköön löysin itseni, olisi ohi. Minun pitäisi päättää se tavalla, jolla se ansaitsi tulla päätetyksi. En tiennyt, uskaltaisinko. Ehkä ilta näyttäisi.

Utu kietoutui vaaleanpunaisiin housuihin ja valkoiseen paitaan. Minulla oli normaalit vaaleat farkut ja collegepaita, jonka alla kauluspaita. Ne samat sormukset, ketju kaulassa. En osannut muuta.

Lähdimme viiden aikaan. Utu toivotti hyvää uuttavuotta äidilleen ja Evalle keittiössä ja sanoi, ettei ollut varma kotiintulostaan, mutta ilmoittaisi myöhemmin. Hyppäsimme viimeiseen vuorobussiin, ja olimme oikealla pysäkillä puoli kuudelta.

Ulkona oli vain vähän pakkasta, mutta sen verran, että lumi pysyi maassa. Ilta oli jo pimennyt ja me kävelimme asunnolle, jonka osoite meille oli annettu.

Ystävämme odottivat meitä talon edessä. Siinä olivat Adam, Siiri, Unna, Xander, Joakim, Meo, Adette, näköjään myös Aura ja Anna. He odottivat kaikki meitä, ja se tuntui vähän typerältä, mutta Unna väitti väittämistään, että se oli heille kaikille tosi okei ja että he olivat seisoneet siinä ihan huvikseen muutenkin.

Menimme sisään. Minulla ei taas vaihteeksi ollut hajua, kenen talo tämä oli, mutta tällä kertaa koko koulu tulee kuulosti oikeasti mahdolliselta väitteeltä. Ihan oikeasti, täällä oli ihan älyttömästi ihmisiä. Sellaisiakin, jotka eivät edes olleet meidän koulussamme.

Kello oli tuskin kuutta, ja sen näki menosta. Kovin moni ei vielä vaikuttanut olevan edes pienessä hiprakassa, tanssi oli vain puolelta toiselle heilumista ja kankeaa käsien liikuttelua, enkä nähnyt yhtäkään paria syömässä toisiaan. Mahtavaa.

Takit jätettiin jäätävään kasaan olohuoneen puolelle, sillä eteisen kaaoksesta hengissä selviäminenkin oli tuottanut vaikeuksia. Adam meni katselemaan juomia Meon kanssa. Siitä ei tulisi seuraamaan mitään hyvää, joten jäin muiden seuraan. Päädyimme seisoskelemaan olohuoneen seinän vierelle, kun siitä katosivat jotkut tyypit hakemaan juomista. He puhuivat Adamista, ja Siiri ilmoitti, että hänen pitäisi varmaan mennä pitämään poikaystävästään huolta ja katosi.

Meitä oli silti edelleen kahdeksan, oikein hieno määrä olla tosi sekalainen porukka, jonka sisällä oli yhtäaikaa ainakin kaksi eri keskustelua.

Minä seurasin sitä keskustelua, jossa Aura spottasi tyyppejä hänen koulustaan ja kertoi heistä turhia juttuja, kuten heidän säätöjensä nimiä ja syitä rehtorin puhutteluun joutumiseen.

Adam tuli kohta tuomaan meille juomia, mutta minä en ottanut. Joakim otti, Anna otti, Xander otti. Muut eivät.

"Vitun tylsiä ootte. Nyt on uusvuos, come on", Adam mutisi ja hävisi taas jonnekin.

Kun hän oli kadonnut väkijoukkoon, me aloimme puhua tästä vuodesta. Nostimme ihan tyhmiä juttuja ylös ja pudistelimme päitämme ja toivoimme, ettei niitä olisi koskaan tapahtunutkaan. Sellaista se oli, purimme koko vuotemme nyt lattialle keskellemme, jotta saisimme sisäämme tilaa seuraavalle vuodelle.

"Kuinkakohan monet bileetki meillä on ollu?" Xander mietti.

"Ihan vitun monet liikaa", minä sanoin.

"Mut ainaki me tajuttiin, ettei alkoholi sovi sulle", Utu kommentoi.

Vilkaisin häneen ja huokaisin.