utu

46 | kännissä pitkästä aikaa

🌪️
Utu ei ollut koulussa seuraavana päivänä. Kyselin viesteillä, mitä ihmettä oli tapahtunut, ja hän laittoi sekavia romaaneja.

Mä en todellakaan tiedä, mitä eilen tapahtu.
Se kaikki vaa jotenki levis ja sit se purkautu semmosena järkytyksenä, mä vähän niinku elin koko menneisyyden uudestaan.
Tällä hetkellä mulla ei oo mitään hajua, mitä mun pitäis tehä sun kans jos sä aiheutat mussa tollasta. Mä rakastan sua, mut hemmetti ku mä en haluis joutua muistelemaan mun elämän pahimpia asioita tolla tavalla.
Mä en oo yhtään varma, luotanko mä suhun tarpeeks. Tai sit seki on vaa perua niiltä ajoilta. Mä en unohda niitä aikoja, ja mä tiiän miten paljon sä vihaat niistä puhumista, mut ne on mulle niin kipeitä ajatella, et mun on pakko päästä niistä jotenki eroon. Jos mä en voi puhua sulle, ni puhun jolleki muulle.
Mä en tiiä mitä mä teen. Katotaan myöhemmin. Varmaan parempi jos et vastaa mitään.

Olin ihan pihalla kaikesta. Ensimmäiselle tunnille Joakim ilmestyi tuoreen croissantin ja kahvin kanssa. Minä en ollut syönyt aamupalaa. Enkä eilen päivällistä tai iltapalaa. En voinut tälle mitään. Olin pilannut kaiken jo kolmetoistavuotiaana. Sitä ei tässä vaiheessa enää muutettu.

Adamilla oli hienoja uutisia seuraavalla välitunnilla.

"Tyypit, tänään vedetään kännit, ootteko messissä?"

Olin vasta vähän aikaa sitten sanonut Utulle, että odottaisin kahdeksantoistavuotiaaksi. Utu ei ollut koulussa tänään. Ehkä hän ei olisi koulussa enää ikinä. Olin pilannut hänen elämänsä.

"Levi, sä varsinki. Et oo juonu ikuisuuteen", Adam tarttui minua olkapäästä.

Ihan mikä tahansa paitsi tämä olo olisi parempi olo. Vaikka elämäni pahin krapula. Mieleni sanoi että vittu miks ei.

"Okei, kai mä voisin", minä sanoin.

"Vittu VIHDOIN! Mites Unna?"

"Te joudutte pärjäämään keskenänne, mä meen Utulle yöks", hän sanoi ja vilkaisi minuun ilmeellä, jota en olisi halunnut nähdä.

Hän varmaan ajatteli, että olin tehnyt jotain kamalaa. Niin minä olinkin, monien vuosien ajan. Vittu.

"Mut älkää jooko vetäkö kukaan ihan yli. En haluu löytää teitä sairaalasta huomenna", Unna jaksoi huolehtia.

Adam pyöräytti silmiään.

"No joo joo, ollaan erittäin varovaisia ja muistetaan juoda myös vettä."

°

Adam oli sanonut, etteivät ne olleet mitkään isot bileet, mutta silti sinne oli ilmestynyt aika paljon ihmisiä. En ollut varmasti edes käynyt Adamilla sen porukkaillan jälkeen, jossa Utukin oli ollut ja nauranut lattialla ja se oli tuntunut minusta oudolta. Oikeasti, kaikki ajatukseni jotenkin päätyivät lopulta Utuun. Huokaisin ja pudistelin itsekseni päätäni ravistellen pahat ajatukset pois. Voisin nyt vain heittää kaiken menemään.

Adam päätyi luokseni ja oli kerrankin oikeasti illan isäntä. Hän oli ihan liian humalassa jo nyt, mutta hän ohjeisti minulle illan kulun. Hän ensin tökkäsi käteeni juotavaa ja sitten hän sanoi:

"Otat mukavat humalat, pokaat mimmin ja pääset panemaan."

Naurahdin, vaikka se ei todellakaan tulisi tapahtumaan. Joku kadotti Adamin siitä minun viereltäni pois ja minä kulautin juomaa kurkkuuni. Se maistui ihan hyvältä, jokseenkin vähän karvaalta. Avasin puhelimeni, mutta päädyin vain lukemaan Utun viestiä uudestaan ja uudestaan mitään vastaamatta. Laitoin koko kapistuksen kiinni ja päätin siten vain sulkea huonon mielen aivojeni ulkopuolelle. Join lisää.