utu

34 | Adette palaa ja äiti-poika-aikaa

🌪️
Yksi parhaista fiiliksistä ikinä oli tuntea se, miten ei ollut krapulassa, mutta melkein kaikki muut olivat. Adamin kasvot tummien hiusten takana vasten avaran keittiön pöytää hänen mumistessaan 'älä helvetti virnuile Carter' ja se, ettei hän muistanut minun katoamistani eilisiltana, saivat oloni vieläkin paremmaksi. Puhumattakaan siitä, miltä Utu näytti hymyillessään. Se jos jokin sai minun hyvän olon mittarini hyppäämään taivaisiin.

Meidän täytyi lähteä sunnuntaina viimeistään viideltä iltapäivällä. Siksi kaikki oli revitty ylös sängyistä jo kahdeltatoista, jotta pystyimme pakkaamaan tavarat valmiiksi ja menemään vielä hetkeksi uimaan. Ihan kaikki. Me ihan kaikki menimme uimaan. Myös Utu.

Minulla oli niin hyvä olo, että olin ensimmäinen vedessä, ja kelluin jättimäisellä tukaania esittävällä uimapatjalla jo ennen muiden pääsyä laiturille. Adam ja Meo näyttivät aivan siltä kuin heidät olisi vedetty haudasta. Joakim ja Xander näyttivät vähän pirteämmiltä ja onnistuivat jopa saamaan jonkinlaisen vesisodan aikaiseksi keskenään. Lopulta Adam ja Meo liittyivät siihen, ja että he näyttivät lapsilta.

Olin paraskin puhuja. Ihan kuin en itse olisi lapsenomaisesti ihastunut niin kamalasti, että halusin hihittää. Utu ja Unna tulivat veteen viimeisinä, ja he lähinnä pohtivat veden lämpötilaa. Sitten Utu nousi vettä valuvana, ihan varmasti kuolin ja kuola valuen katsoin häneen, ja haki itselleen ja Unnalle isot uimarenkaat, jotka olimme hakeneet rannalle.

Unnakin näytti niin upealta, hänellä oli keltainen uimapuku. Hänen hymynsä sopi hänelle niin hyvin.

Eikä minulla edes ollut aikaa katsoa Unnaa, kun katsoin Utua. Hänen vatsaansa, käsivarsiansa, rintakehäänsä, kaulaansa, kasvojansa, kaikkea mitä näin. Kaikkea, mitä muutkin nyt näkivät. Märkiä hiuksia, hymyä ja naurua, hän oli niin kamalan hyvännäköinen. Niin, minä pidin häntä hyvännäköisenä.

En minä edes ehtinyt aloittaa kunnolla, kun sininen lintueläin jo kaatui altani ja tipuin veteen.

"Vittu Adam."

Minä en ollut halunnut tulla vedetyksi mukaan vesisotaan, mutta olinpa tullut kuitenkin. Seuraavaksi minä upotin Adamin veden alle, mutta päästin hänet kohta vapaaksi. Minne hän katosi? Hän olikin sukeltanut taakseni ja hyppäsi kohta minun päälleni työntäen minut veteen.

Rimpuilin irti hänen otteestaan ja nauraen pulpahdin takaisin pintaan.

"Mä vaan yritin viettää laatuaikaa mun uuden bestiksen sinisen tukaanin kanssa", minä sanoin.

"Sun pitää viettää laatuaikaa sun oikeiden bestisten kanssa", Adam ilmoitti ja minä vain pyöritin päätäni.

Miksi ihmeessä minä olin näiden tyyppien ystävä? Ihan hauskaa, mutta kovin usein tosi syvältä. Tälläkin hetkellä minun vain piti yrittää nauraa Adamin jokaiselle jutulle ja piilottaa se fakta, että seurustelin Utun kanssa. Mistä päästiinkin siihen, että minä olin taas vahingossa jäänyt tuijottamaan häntä vähän liian pitkäksi aikaa.

°

Me pääsimme lähtemään ajallaan, mikä oli siihen katsottuna, että me olimme me, ihan todella iso positiivinen yllätys. Minä tulin kotiin, ja minusta tuntui tyhjältä.

Utun kanssa oleminen sai minut sekaisin. Oli tuntunut oudolta olla viikonloppu noin, etten yhtäkkiä voinutkaan olla Utun kanssa sillä tavalla kuin halusin milloin tahansa. Tuota se taisi olla elää tässä maailmassa minun omilla keksimilläni säännöillä pitää juttumme salaisena. Minä vihasin niitä sääntöjä, mutten voinut päästää niistä irti. Ja sitten minä vihasin itseänikin sen takia.

Minun olisi pitänyt nähdä vain Utua seuraavana päivänä, mutta jotenkin sittenkin päädyin näkemään ihan kaikkia. Torin laidalla istuminen ja taas Utun vain tuijottaminen oli vähän puuduttavaa. Unna kyseli Adamilta Siiri Tammesta ja Joakim heitteli Meon kanssa muovipulloilla bottle flippejä kuin he olisivat palanneet suoraan vuoteen 2016.