☁️
Unna oli ostanut kaikki mahdolliset peitevärit ja minun ihoni väriset meikkivoiteet ja ties mitkä. Hän oli herännyt normaalia aiemmin maanantaina, ja niin oli Levikin, jotta he voisivat tulla luokseni. Jotta Unna voisi tehdä meikkitaikojaan, ja Levi voisi katsella, kun Unna teki meikkitaikojaan.
"Saatsä sen oikeesti peitettyä?" kysyin.
Hän levitti meikkiä varovasti, jotta minuun sattuisi mahdollisimman vähän.
"Kyllä mä saan, usko muhun."
Istuin tuolissani silmät kiinni ja annoin Unnan tehdä mitä teki. Vaikka kaikkein pahin tummuus oli mustelmasta mennyt jo ohi, en tasan menisi kouluun tämännäköisenä.
En halunnut lisähuomiota, en halunnut kaikkien näkevän, että joku oli lyönyt minua. En uskonut, että kukaan ajattelisi minun mustan silmäni aiheutuneen mistään seinään törmäämisestä. Sitten alettaisiin innoissaan ottaa selvää siitä, kuka minua oli vetänyt turpaan.
"Mitä sä Levi aattelit tehä?" Unna kysyi.
Viimeksi, kun olin pitänyt silmiä auki, Levi oli istunut sängylläni kääntyneenä meihin päin. Hänen äänensä tuli edelleen sieltä päin, kun hän sanoi:
"Pysyn ihan helvetin kaukana Adamista ja todennäkösesti kaikista muistaki."
Levi oli lopulta vaarantanut itsensä, kaverisuhteensa Adamiin ja maineensa minun vuokseni. Sitä varten minun oli pitänyt tulla hakatuksi, mutta ainakin se viimein tapahtui. Ja Levi vaikutti nyt aidolta. Eikä enää niin pelokkaalta kuin ennen, vaikka Adamin ja Levin eroaminen toisistaan tulisi varmasti herättämään juoruja.
"Valmis", Unna sanoi pian, ja avasin silmäni ja katsoin itseäni peilistä.
"Wow, mitä, se ei näy yhtään, mitä taikatemppuja sä teit?"
"Mä oon noita", Unna sanoi.
Otin eyelinerin ja vedin varoen silmilleni rajaukset.
"Kiitos", sanoin Unnalle ja hän vain hymyili.
"Sä näytät hyvältä", Levi kommentoi.
Minä nousin tuolilta, menin hänen luokseen ja pussasin häntä nopeasti.
"Meiän pitää lähtee kohta, ettei me myöhästytä bussista", Unna sanoi,
"lähen jo alas, tulkaa sitte ku tuutte mut tulkaa nopeesti."
Hän lähti huoneesta ja sulki oven. Levi nousi ylös ja halasi minua.
"Eiks sua pelota, että koko koulu tietää?" kysyin.
"Ei ne tiedä. Adam ei uskalla kertoa, koska se pelkää, ettei sitä uskota. Se tietää, et jos mä sanon jotain muuta, ni ihmiset ei usko sitä. Eli koko koulu ei saa tietää, jos mä en kerro ite."
Katsoin häntä silmiin.
"Aioksä sitte kertoo?"
Hän vei kätensä poskelleni ja siitä veti hiuksiani korvani taakse.
"En vielä, Utu, en vielä. Mut joskus."
°
Koko koulu ei todellakaan tiennyt. Adam ei ollut kertonut kenellekään. Juorua ei ollut syntynyt. Kaikki vain kuohuivat jonkun tyypin levinneistä alastonkuvista, eli harvinaisen tylsää ja normaalia. Paitsi että se tyttö joutui äärimmäisen slutshamingin ja uhrin syyttämisen kohteeksi, ja se tuntui pahalta. Olisin mennyt halaamaan häntä, jos olisin tuntenut häntä ollenkaan. Hän ei ansainnut sitä paskaa.
Joka tapauksessa kukaan ei katsonut minua normaalia pidempään, enkä minä kohdannut normaalista poikkeavaa kuiskuttelua tai osoittelua tai muuta. Eli kaikki oli ihan ennallaan.
YOU ARE READING
utu
Romance"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen f...
