🌪️
Utu katsoi maahan yllättyneenä kysymyksestäni toinen käsi pyöränsä satulan ja toinen käsi pyöränsä tangon päällä. Hän todennäköisesti ajatteli sellaisia ajatuksia, kuten miksi Levi haluaa tietää ja kerronko sen hänelle vai en.
Hän oli juuri kertonut minulle, ettei tuntenut minua kohtaan mitään sellaista. En ollut yllättynyt, sehän vain sattui olemaan niin, että hän vihasi minua. Ja se oli minun syytäni. Hän silti oli pyytänyt minua eroamaan Adetesta ja olemaan valehtelematta itselleni.
Ja koska minä olin aiheuttanut hänelle sen, että hän vihasi minua, minä voisin vielä kääntää sen, enkö? Oliko tämä vain ihastuneen toiveajattelua, en tiennyt, mutta minä halusin vielä yrittää. Jokin minun sisälläni huusi yritä.
En ollut valmis kertomaan maailmalle, mutta olin valmis yrittämään Utun kanssa. Minä halusin sitä. Nyt minä tiesin, että salaa halusin sitä. Mitä jos voisinkin olla jotain sellaista, ja kokea jotain sellaista? Ei se ollut kiellettyä. Eihän?
Minä halusin jättää Adeten, sitten kun voisin. Sille olisi aikaa. Mutta minä halusin kokeilla Utun kanssa, yrittää, että mitä jos hän sittenkin tulisi vastaan. Jättäisin Adeten myöhemmin.
Utu näytti typerän hyvältä hämmentyneenä. Tummat kulmakarvat rytyssä ja katse maassa. Oli ylipäätään typerää, että hän näytti mielestäni hyvältä. Nytkö minä annoin jo tilaa näille ajatuksille? Eikö minun pitänyt olla hetero?
"Miks sä haluut tietää?" hän lopulta kysyi ja käänsi katseensa minuun.
Hänellä oli kivat udunharmaat silmät, vaikken nähnytkään niitä kovin hyvin muutaman metrin etäisyydeltä.
"Sä et vaan koskaan oo puhunu siitä", sanoin.
Tietenkään hän ei halunnut puhua minulle yhtään mistään.
"Sä oisit kiusannu mua siitäki", hän vastasi pieni vihan minua kohtaan värähtäen hänen ilmeessään.
Varmaan aikaisemmin olisinkin. Silloin etsin kaikesta hänessä jotain pahaa. Mutten enää. Miksi hän pelkäsi minun kiusaavan häntä siitä, missä hän asui? Ei kai nyt mikään talo ollut mitenkään niin erilainen ja outo, että siitä pitäisi kiusata.
"Mut en enää", sanoin.
Hän näytti miettivältä taas. Varmasti oli vaikea luottaa minuun kaiken jälkeen, mutta minä voisin vaikka vannoa hänelle, että tämä olisi muutos kaikkeen, alku jollekin, en minä tiennyt. Jos hän voisi edes vähän luottaa minuun! Kertoisi nyt edes, missä hyvä ihme asui.
"Mä asun Ruusupuron kartanossa."
Suuni avautui pieneksi yllättyneeksi aukoksi. Ruusupurolla? Minä olin aina luullut, että siellä asuisi joku vanha pariskunta ilman lapsia. Tai sitten joku tosi rikas diiva meidän koulustamme. Tai joku sellainen.
Minä olin käynyt siellä joskus äidin kanssa. Syönyt kahvilassa ja kävellyt puutarhassa. Täysin tietämättäni, että Utu Jäkälä asui siellä.
"En tiiä mitä teet sillä tiedolla, mut ole hyvä vaan", Utu sanoi, otti pyöränsä, hyppäsi kyytiin ja lähti polkemaan poispäin.
En edes yrittänyt enää huutaa mitään hänen peräänsä. Ei minulla kai ollut hänelle muuta asiaa. Minä olin saanut tietää sen, mitä olin halunnutkin. Sen, missä hän asui. Mutta hyvä ihme Ruusupuron kartanossa. Oikeasti? Hänellähän täytyi olla ihan jäätävästi rahaa!
Kävelin pari tuntia yksin pitkin kaupungin laitoja, niin laitoja, että melkein päädyin sen kylän, jonka rajoilla Xander asui, puolelle. Niin laidoilla ainakaan ei tulisi ketään vastaan.
YOU ARE READING
utu
Romance"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen f...
